Blogi

Työnohjaus mahdollisuutena tukea työssä jatkamista

Julkaistu
25.3.2021

Suoritan parhaillaan ammatillisena täydennyskoulutuksena työnohjaajan opintoja. Opinnot ovat herättäneet minut pohtimaan, kuinka työnohjaus voisi edistää niiden ihmisten tilannetta ja asemaa, jotka kokevat mahdollisesti isojakin haasteita omassa työkyvyssään. Ja edelleen: voisiko työnohjauksellisista menetelmistä olla apua myös niille ihmisille, joiden tavoitteena on päästä työelämään?

Kirjoituksessani painottuvat omakohtaiset kokemukseni ja tulkintani tähän mennessä opinnoissa oppimastani. Kirjoitukseni tarkoitus ei näin ollen ole luoda yleiskuvaa työnohjauksesta. Sen sijaan poimin havaintojani ja pohdin niiden yhteyttä työnohjauksen mahdollisuuksiin työkyvyn tukena.Työnohjausta kehitettiin alun perin sosiaalityössä sekä kirkon ja terapeuttisen hoitotyön yhteyksissä. Sittemmin työnohjaus levisi hoito-, sosiaali- ja kasvatusaloille. Siitä muotoutui pikkuhiljaa jatkuvan ammatillisen kasvun ja työn laadullisen kehittämisen väline.Tänä päivänä työnohjausta käytetään varsin laajasti niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin tukena. Työnohjaus on parantanut työyhteisöjen työnlaatua ja työhyvinvointia.

Dialogi on yhdessä rakentamista

Työnohjausta voidaan toteuttaa erilaisista viitekehyksistä käsin. Koulutus, jota parhaillaan käyn, nojaa dialogiin ja dialogiseen ihmiskäsitykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että työnohjattava ja työnohjaaja rakentavat sosiaalista todellisuutta yhdessä, vuorovaikutuksessa.Dialogi näyttäytyy minulle siinä, että työpaikasta ei työnohjauksessakaan ”paljastu” mitään yksittäistä totuutta. Sen sijaan on kyse sosiaalisesti rakennetusta, koko ajan elävästä ja muuttuvasta todellisuudesta, jossa työntekijä – ja myös minä työnohjaajana – elämme.Työnohjaus auttaa ihmistä jäsentämään suhdettaan työhönsä. Siinä etsitään ja tunnistetaan vaihtoehtoisia näkökulmia. Usein käy niin, että lamppu syttyy: ”en ole tuota tullut aiemmin ajatelleeksi”.Jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen, ja jokaisessa työnohjauksessa ollaan ainutkertaisesti jonkin asian äärellä.Dialogi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiseen voi vaikuttaa yksisuuntaisesti. Muutos edellyttää yhdessä jäsentämistä.Dialogisuus merkitsee myös sitä, ettei kukaan meistä voi tyhjentävästi ja ikään kuin lopullisesti ymmärtää toisen kokemusta tai tunnetilaa. On mahdotonta päästä toisen pään sisään; eikä tämä onnistu työnohjauksessakaan. Se, mitä voimme tehdä, on käydä dialogia, ajatella ja pohtia yhdessä.

Työnohjauksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa toimijuuden tuntoa

Työelämässä on väistämättä tilanteita, joissa tuntee voimattomuutta. Kokemus voi olla, ettei omalla toiminnalla voi vaikuttaa, tai että sillä, mitä tekee, ei ole vaikutusta työyhteisössä. On selvää, että kokemus oman toimijuuden kapenemisesta voi liittyä työkyvyn pulmiin.

Tärkeimpiä oivalluksia opinnoissani on ollut työnohjauksen yhteys tähän toimijuuden tuntoon. Työnohjaus voi auttaa tutkimaan kapenemisen tarinaa ja rikastaa sitä. Kapenemisen rinnalle voi syntyä vaihtoehtoinen tarina.Työnohjattava voi työnohjauksen avulla tunnistaa omaa osaamistaan ja kykyjään, jotka voivat olla jumissa ja piilossa. Näiden löytyminen on yksi askel kohti parempaa toimijuutta.Työnohjaus auttaa myös tutkimaan ja avartamaan omaa käsitystä työn kohteesta. Oman työtehtävän yhdistäminen laajempaan kokonaisuuteen voi tuoda työhön lisää merkityksellisyyttä ja tukea näin työkykyä. Tämä voi tarkoittaa suhteen etsimistä yksikön, miksei koko organisaationkin tehtävään. Omaa työtä voi tutkia myös suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen tehtävään ja tavoitteeseen.

Työnohjaus auttaa näkemään vaihtoehtoja ja moninaisia todellisuuksia

Työnohjauksessa etsitään vaihtoehtoisia näkökulmia ja tavoitellaan moniäänisyyttä. Tavoitteena ei ole kumota työntekijän tulkintaa tai sanomaa, vaan tuoda rinnalle muita näkökulmia.Näkökulman vaihdos voi olla voimaannuttava kokemus myös työnohjaajalle. Entä jos asettuisin vaikkapa asiakkaan asemaan; miten hän tämän kokisi ja näkisi? Tai: työnohjattava kokee itsensä petetyksi. Mitä muita tunteita asiaan voi liittyä pettymyksen lisäksi?Olemme puhuneet koulutuksessa paljon siitä, että asioiden lihavoittaminen on helpompaa kuin laihduttaminen. Tällä tarkoitetaan näkemykseni mukaan sitä, että kielteisinä koettuja tarinoita ei suljeta pois – esimerkiksi työkykyä alentavia seikkoja ei sivuuteta. Sen sijaan kielteisten tarinoiden rinnalle aletaan rakentaa myönteisempiä tarinoita ja tulkintoja.Työnohjaus auttaa myös kohtaamaan vaikeita ja ristiriitaisia tilanteita työssä. Tavoitteena on löytää vaihtoehtoisia tapoja toimia hankalissa tilanteissa.Työkyvyn haasteissa yksipuolinen negatiivinen tarina voi olla lamaannuttava. Työkyky on aina suhteellinen asia. Ihmisen olemassa olevaa työkykyä, osaamista ja vahvuuksia tarkastelemalla löydämme ehkä rakentavampia, vaihtoehtoisia tarinoita työhön ja työssä jatkamiseen.Työnohjaus voi auttaa työnohjattavia suhtautumaan ongelmallisempiin tarinoihin myös aiempaa väljemmin. Ehkä työnohjaus voisi auttaa siinä, että suhde omaan työkykyyn muuttuisi monipuolisemmaksi?Tarinoiden voima on iso. Jos tarinaa saadaan muutettua, se voi muuttaa myös toimintaa.

Ihmisillä on aina niin paljon enemmän kuin he tietävät heillä olevan

Osallistuin taannoin päivän pituiseen koulutus- ja seminaaripäivään, jonka veti työnohjaaja, terapeutti Riitta Malkamäki. Malkamäen keskeisiä viestejä oli se, että ihmisillä on aina niin paljon enemmän kuin he tietävät heillä olevan.Ihmisen tehtävänä on löytää yhteys omiin mahdollisuuksiinsa. Mahdollisuuksien tunnistamisessa työnohjauksesta voi olla apua.Työnohjaus voi paksuntaa ohutta tarinaa ja rikastaa yksipuolista tarinaa. Se voi myös avata mielen tukkotilaa, jossa emme näe edessämme mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja; työnohjaus voi avartaa edellämme näkyvää maisemaa ja mahdollistaa erilaisten vaihtoehtojen tunnistamisen.

Voiko suhdetta työhön tutkia ilman työpaikkaa?

Työnohjauksen perusluonteeseen kuuluu tutkiva ote työtä ja työyhteisöä kohtaan. Voiko tätä suhdetta selvittää ilman, että työnohjattavalla on tällä hetkellä työtä ja työpaikkaa?Itse ajattelisin, että työnohjauksellisia menetelmiä ja otetta voisi käyttää myös silloin, kun on tarve selvittää omaa suhdetta työelämään erilaisissa siirtymävaiheissa, esimerkiksi kuntoutumisprosessin aikana tai sen jälkeen.Voit etsiä menneisyydestäsi sellaisia toimintatapoja, joilla on ollut hyviä seuraamuksia. Näitä ovat myös kokemukset, joissa jonkin asian välttäminen tai lopettaminen on johtanut hyvään.Konkreettisia kysymyksiä voisivat olla esimerkiksi seuraavat:

  • Mikä on toiminut ja auttanut minua aikaisemmin hankalasta tilanteesta eteenpäin?
  • Mitä olen oppinut hankalista tilanteista ja niissä toimimisesta?
  • Voisiko jokin oppimani asia auttaa minua juuri tässä tilanteessa, ja tukea näin työkykyäni ja toimijuuttani?
  • Mitä minun olisi syytä välttää?
  • Voisinko löytää tilanteeseen jonkin toisen näkökulman?

Hyvinvointi ja työkyky ovat kokonaisvaltaisia asioita. Ne rakentuvat suhteissa muihin ihmisiin. Työnohjaajakoulutuksemme yksi kouluttaja, Pekka Holm toteaa eräässä kirjoituksessaan:”Hyvinvointini on perustavanlaatuisesti sidoksissa niihin suhteisiin, joita elän: rakkaat ihmiset, luonto, työ, harrastukset jne. Eli mikäli ´etsit itseäsi´, niin kannustaisin etsimään elävät ja toimivat suhteet läheisiisi ja ympäristöösi, koska kun löydät ne, niin siinä on sinun paikkasi ja hyvä olla”. Työnohjaus voi osaltaan auttaa omien työhön liittyvien suhteiden jäsentämistä ja tunnistamista. Työnohjauksen menetelmistä voi olla hyötyä myös niille ihmisille, jotka hakevat uutta työtä tai suuntaa työelämälleen. Menetelmien avulla voidaan tunnistaa omia vahvuuksia ja näin helpottaa työn löytämistä.Kirjoituksen pohjalla on käytetty muun muassa Kai Alhasen ym. Työnohjauksen käsikirjaa (2016).

Kirjoittaja

Soile Kuitunen

Huolman Oskari
Markkinointiviestijä

Tutkijablogi

Blogissa esitellään kuntoutus- ja hyvinvointialoihin liittyvää tutkimusta ja kehittämistä. Kirjoittajat ovat alan tutkijoita, kehittäjiä ja muita asiantuntijoita.

Kysyttävää?
Ota meihin yhteyttä!