Tiedolla johtaminen kuntoutuksessa – mahdollinen vai mahdoton tehtävä?

‍Pirstaleinen tietopohja heikentää vaikuttavuutta

Kuntoutuksen tietopohjaan sisältyy monentyyppistä tietoa: yksittäisten kuntoutujien tiedot, mittaustulokset, tilastot sekä kuntoutukseen liittyvät tutkimukset ja selvitykset. Osa tästä tiedosta on tarkkaa ja kattavaa, osa arvioiden varassa. Tutkimukset ja selvitykset ovat hajallaan, mikä vaikeuttaa esimerkiksi vaikuttavuustiedon löytymistä. Lisäksi joistain aiheista, kuten kuntoutuksen kustannusvaikuttavuudesta, on edelleen saatavilla liian vähän tietoa.

Kohti yhtenäistä ja hyödynnettävää tietopohjaa

Kuntoutuksen kentällä on tehty määrätietoista työtä tietopohjan vahvistamiseksi. Kansalliset mittarit, yhteiset kirjaamiskäytännöt ja esimerkiksi THL:n työ toimintakyvyn tietopohjan kehittämisessä ovat esimerkkejä tästä. Myös KUNFO:n laatima TKI-strategia tarjoaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia muun muassa kuntoutuksen tietopohjan, tutkimusmenetelmien ja rahoituksen kehittämiseksi. Näiden toimeenpano ansaitsisi huomiota ja resursseja.

Monia toimijoita – yhteinen vastuu

Kuntoutuksen tietoa tuotetaan monilla tahoilla. Kelalla on keskeinen rooli sekä tilastoinnissa että tutkimuksessa, sekä omana toimintana että muiden toteuttaman tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoittajana. Näin Kela kokoaa tutkimus- ja kehittämistoimintansa voimavaraksi kuntoutuksen asiantuntijat eri organisaatioista ja eri sektoreilta. Myös työeläkelaitokset, tutkimuslaitokset, yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekevät tärkeää työtä. Lisäksi kolmannen sektorin toimijat, kuten säätiöt ja järjestöt, tuottavat arvokasta tietoa sekä tutkimusorganisaatioina että omista kohderyhmistään – usein näkökulmista, joita muu tutkimus ei tavoita. Tällainen tieto voi olla ratkaisevaa, kun halutaan kehittää vaikuttavia ja käyttäjälähtöisiä palveluita.

Hyvinvointialueilla kasvava rooli

Hyvinvointialueet ovat uusina toimijoina merkittävässä asemassa tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Niiden tehtävänä on järjestää oman toimialueensa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä osallistua kansalliseen kehittämiseen. On tärkeää, että tämä tehtävä otetaan vakavasti ja resursoidaan niin, että syntyvää tietoa voidaan hyödyntää myös laajasti valtakunnallisesti.

Verkostot yhdistävät osaamisen

Erilaiset asiantuntijaverkostot, kuten korkeakoulujen FiRe sekä Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisyhdistys KUTKE, kokoavat kuntoutuksen tutkijoita ja kehittäjiä yhteen. Verkostotyö mahdollistaa osaamisen jakamisen, uusien tutkimus- ja kehittämisavauksien syntymisen sekä kuntoutuksen tietopohjan yhtenäisyyden vahvistamisen.

Tietoa tarvitaan päätöksentekoon – ei vain raportteihin

Lopulta kaikkein tärkeintä on varmistaa, että tieto päätyy oikeaan paikkaan: päätöksenteon tueksi. Hyvin koottu, ymmärrettävä ja vaikuttavuuteen pohjautuva tieto auttaa tekemään ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Tarvitsemme vaikuttavaa ja kustannustehokasta kuntoutusta, joka on tasapuolisesti ja oikeaan aikaan sitä tarvitsevien saatavilla. Tämä onnistuu vain, jos päätöksiä tehdään riittävän ja laadukkaan tiedon pohjalta.

Kolme keskeistä kysymystä

Keskustelu tiedon hyödyntämisestä on tärkeämpää kuin koskaan. Näihin kolmeen kysymykseen toivon meidän kaikkien palaavan yhä uudelleen:

• Minkälaista tietoa päättäjät tarvitsevat – ja miten se saadaan heille?
• Mitä tietoa meillä jo on – ja hyödynnetäänkö sitä?
• Miten kuntoutuksen tietopohjaa ja sen käyttöä voidaan kehittää?

Yhteistyöllä voimme rakentaa vahvemman tiedon perustan, jonka varaan koko kuntoutusjärjestelmää kehitetään kestävästi ja oikeudenmukaisesti.

Katso Eduskunnan kuntoutusverkoston tilaisuuden tallenne YouTubessa: https://www.youtube.com/live/BzbMW3X7tNU

‍

Riikka Shemeikka, Kuntoutusverkosto KUVEn varapuheenjohtaja ja Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja