Kartoitimme keväällä 2026 valtakunnallisen työkykykoordinaattoriverkoston kyselyllä työkyvyn tuen ammattilaisten näkemyksiä siitä, mitkä tulevaisuuden trendit ja muut tekijät koettiin tärkeiksi työkyvyn tuen toimintaympäristössä. Valtakunnalliseen kyselyyn vastasi 31 henkilöä.

Vastaajilta kysyttiin eri tekijöiden ja tulevaisuuden trendien tärkeyttä työkyvyn tukemisen toimintaympäristössä vastaajan näkökulmasta asteikolla 1-5 siten, että 1 = Ei lainkaan tärkeä, 5 = Erittäin tärkeä. (N=31, ks. kuvio).

Kyselyn perusteella työkyvyn tuen toimintaympäristöä muokkaavat ennen kaikkea työmarkkinoiden ja osallisuuden haasteet, kuten pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen lisääntyminen. Samalla merkittävinä tekijöinä nähtiin palvelujärjestelmän kehittäminen, eri toimijoiden yhteistyön vahvistaminen, uusien kumppanuusmallien kehittäminen, monialaisten palvelujen jatkokehittäminen sekä palveluintegraatio.

Myös taloudelliset ja rakenteelliset kysymykset, kuten taloudelliset kannusteet kunnille sekä toimeentulon ja etuusjärjestelmien loukut nousivat vahvasti esiin.

Seuraavaksi tärkeimmiksi työkyvyn tuen toimintakenttään vaikuttaviksi muutossuunniksi koettiin eriarvoisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa, nuorisotyöttömyyden lisääntyminen, sekä työhyvinvointinäkökulmien korostuminen. Myös usea muu työelämän muutostrendi koettiin tärkeänä (ks. kuvio).

Mielenkiintoista oli, että maahanmuutto arvioitiin vähiten tärkeäksi toimintaympäristöön vaikuttavaksi tekijäksi. Tuloksia tulee kuitenkin tarkastella suuntaa antavina, sillä vastaajamäärä oli pieni eikä aineistossa huomioitu mahdollisia alueellisia eroja.‍

(Jos kuvaaja ei näy oikein tai on liian pieni luettavaksi, avaa se koko näytön näkymässä klikkaamalla tästä.)

Miten trendit muokkaavat työkyvyn tukemisen toimintaympäristöä?

Vastaajilta kysyttiin myös, miten tulevaisuuden trendit muokkaavat työkyvyn tukemisen toimintaympäristöä ja mitä se tarkoittaa työkykykoordinaattoreiden ja muiden työkykyä tukevien ammattilaisten arjessa. Avoimien vastausten (N=16) perusteella työkyvyn tukemisen toimintaympäristöä leimaavat ennen kaikkea kasvava nuorisotyöttömyys, syrjäytymisen lisääntyminen, taloudellinen epävarmuus ja eriarvoistuminen. Näiden ilmiöiden seurauksena asiakkaiden tilanteet monimutkaistuvat ja palvelutarpeet pitkittyvät. Samalla korostuu monialaisen yhteistyön, palveluintegraation, yksilöllisen tuen sekä työkykykoordinaattorien osaamisen merkitys työelämään kiinnittymisen mahdollistamisessa.

Nuorisotyöttömyyden lisääntyminen

Nuorisotyöttömyys nousi yleisimmin esiin avoimissa vastauksissa. Huolta herättivät nuorten heikentyneet työllistymispolut, puutteelliset työelämätaidot sekä vaikeudet siirtyä koulutuksesta työelämään. Vastaajien mukaan ammatillisen kuntoutuksen palvelujen supistuminen, pitkät hoitojonot ja etuuspäätösten hylkäykset vaikeuttavat erityisesti nuorten työhön kuntoutumista. Ratkaisuina nähtiin yksilöllinen tuki, työpaikoilla tapahtuva ohjaus sekä suorat siirtymät koulutuksesta palkkatuettuun työhön.

” Varsinkin nuorten kohdalla pitäisi kehittää eri vaihtoehtoja työllistymisen tueksi. Esimerkiksi suoraan koulusta pääsisi suoraan yritykseen esim. palkkatuella. Mitä pidempään nuoret ovat poissa työelämästä, heikentää se heidän työelämään pääsemistään.”

Syrjäytymisen lisääntyminen

Syrjäytyminen näyttäytyi vastaajien mukaan kasvavana yksinäisyytenä, osattomuutena ja toimintakyvyn heikkenemisenä. Erityisen huolestuttavana ilmiönä kuvattiin ihmisten vetäytymistä koteihin, jolloin sosiaaliset kontaktit vähenevät ja arki kaventuu. Tämän seurauksena palvelutarpeet pitkittyvät ja työelämään kiinnittyminen vaikeutuu. Syrjäytymisen ehkäisemisessä korostuvat vastaajien mukaan pitkäjänteinen tuki, sosiaalinen kuntoutus ja rinnalla kulkeminen.

Taloustilanteen muutokset ja toimeentulon haasteet

Talouden heikko tilanne nostettiin myös avovastauksissa työkyvyn tukemisen toimintaympäristöä muokkaavana tekijänä. Vastaajat arvioivat, että työllisyystilanteen heikkeneminen, palvelujen vähentyminen sekä etuusjärjestelmien leikkaukset lisäävät asiakkaiden haasteita. Taloudellisten muutosten nähtiin heijastuvan suoraan asiakkaiden hyvinvointiin, toimeentuloon ja palvelujen tarpeeseen.

Eriarvoisuuden lisääntyminen

Eriarvoisuuden kasvun nähtiin liittyvän erityisesti toimeentuloturvan kiristyksiin, palvelujen saavutettavuuden eroihin sekä asiakkaiden erilaiseen kykyyn hyödyntää tarjolla olevia palveluja. Digitalisaation vaikutukset mainittiin näkyvän erityisesti niiden asiakkaiden kohdalla, joilla on puutteelliset digitaidot tai heikot mahdollisuudet käyttää sähköisiä palveluja. Vastaajat kokivat, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset joutuvat kantamaan muutosten suurimman taakan, mikä lisää syrjäytymisriskiä ja vaikeuttaa työmarkkinoille pääsyä.

Monialaiset palvelut ja palveluintegraatio

Moni vastaaja korosti, että asiakkaiden tilanteet ovat entistä monimutkaisempia ja edellyttävät eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Osa asiakkaista tarvitsee vain tietoa palveluista, kun taas osa tarvitsee pitkäkestoista, monialaista tukea, palveluohjausta ja rinnalla kulkemista. Työkykykoordinaattoreilta odotetaankin laajaa osaamista sekä kykyä yhdistää sosiaali-, terveys-, työllisyys- ja kuntoutuspalveluja asiakkaan tarpeiden mukaiseksi kokonaisuudeksi.

Tulevaisuuden osaamistarpeet, palvelupolut ja yhteistyörakenteet

Kysyimme vastaajilta, millaisia tulevaisuuden taitoja, palvelupolkuja ja yhteistyörakenteita tarvitaan, jotta työkyvyn tuen ennakoivuutta, vaikuttavuutta ja kestävyyttä voitaisiin edistää.

Avovastausten (N=18) mukaan työkyvyn tuen ennakoivuus, vaikuttavuus ja kestävyys edellyttävät osaamista, toimivia palvelupolkuja ja vahvaa yhteistyötä. Keskeisiä osaamistarpeita ovat tekoälyn ja datan hyödyntäminen, psykologisen palautumisen tukeminen, työkyvyn tuen ammattilaisen laaja-alainen asiantuntemus sekä yksilöllinen ja asiakaslähtöinen kohtaaminen.

Vaikuttavat palvelupolut sen sijaan rakentuvat vastaajien mukaan saumattomasta tiedonkulusta, moniammatillisesta arvioinnista, palveluiden yhteensovittamisesta sekä työkykykoordinaattorin koordinoivasta roolista. Lisäksi vastauksista nousi kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen, yhteisölliset toimintamallit, varhainen tuki ja asiakkaan tarpeisiin räätälöidyt palvelut, kuten kuntouttava koulutus, kuntouttava työtoiminta, työkokeilut ja työvalmentajan tuki.

Työkyvyn tuen toimintaympäristö muuttuu nopeasti, mikä ammattilaisilta uudenlaista osaamista, kykyä rakentaa verkostoja sekä valmiutta vastata yhä monimuotoisempiin palvelutarpeisiin. Samalla on tärkeää varmistaa, etteivät kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset jää palvelujen ulkopuolelle.

Kesäkuussa 2026 avasimme Kuntoutuspäivien työkykykoordinaattoreiden työryhmässä kyselyn alustavia tuloksia. Tämän jälkeen työryhmään osallistujat osallistuivat skenaariotyöskentelyyn, jonka keskustelusta voit lukea blogikirjoituksen tästä: Ihanneskenaariot työkyvyn tukemiseksi: näkökulmia syrjäytymisen ehkäisyyn, työelämään ja työllisyyteen

‍