Työkykykoordinaattorin toimintamalli on kehitetty yhteistyössä eri kumppaneiden kanssa Kuntoutussäätiön toteuttaman Jamit-hankkeen (2012-2014) kanssa  ja sitä on kokeiltu ja arvioitu sosiaali- ja terveysministeriön Osatyökykyiset työssä -ohjelman (2013–2015) kanssa. Kuntoutussäätiö on kouluttanut noin 1500 työkykykoordinaattoria, ja koulutusta tarjotaan myös ammattikorkeakouluissa. Työkykykoordinaattori voi olla oma toimenkuvansa, ja koulutuksen tarjoamaa osaamista on hyödynnetty laajasti erilaisissa rooleissa. Joka tapauksessa työkykykoordinaattori on merkittävässä solmukohdassa asiakkaiden, ammattilaisten ja palvelujärjestelmän eri osien välillä.

Kuntoutussäätiön järjestämillä Kuntoutuspäivillä 4.6.2026 yksi työryhmä pureutui työkykykoordinaattoreiden tulevaisuuden näkymiin. Valtakunnallisen työkykykoordinaattoriverkoston koordinaattori Jaana Kemppainen Kuntoutussäätiöstä esitteli keväällä 2026 tehdyn kyselyn tuloksia, ja Vates-säätiön Kaija Ray ja Anne Kallio fasilitoivat skenaariotyöpajan.

Työkykykoordinaattori on verkostotyön ytimessä

Lähtökohta skenaarioille oli kevään kyselyssä, jossa vastaajat olivat mm. laittaneet tärkeysjärjestykseen työkyvyn tukemisen toimintaympäristöön vaikuttavia trendejä ja ilmiöitä. Pienryhmätyöskentelyssä osallistujat paneutuivat tarkemmin seuraaviin ilmiöihin: ”syrjäytymisen lisääntyminen”, ”pitkäaikaistyöttömyyden kasvu” sekä ”työnantaja- ja työterveysyhteistyön kehittäminen”. Kaikki osallistujat valitsivat rakentaa ihanneskenaariota – ei nykytilan jatkoa tai niukkojen resurssien skenaarioita.

Työskentelyn pohjalta voi todeta, että työkykykoordinaattorin tehtävän ydin on pysynyt samana, vaikka rakenteet ympärillä ovatkin muuttuneet. Roolin tärkeyttä on tarpeen jatkossakin korostaa, sillä työhönkuntoutuksen kenttä on edelleen hyvin sirpaleinen ja hajanainen. Eri toimijat tarkastelevat työkyvyn tukemista omista lähtökohdistaan. Työkykykoordinaattorin rooli kokonaiskuvan selkeyttäjänä on vaativa, mutta erittäin tarpeellinen riippumatta siitä, onko yksittäisen työkykykoordinaattorin toimenkuvan painopiste asiakas- vai verkostotyössä.

Ihanneskenaariot

Ihanneskenaarioissa toistui useita yhteisiä teemoja. Työkykykoordinaattorin rooli nähtiin keskeisenä asiakkaan palvelupolun koordinoijana ja eri toimijoiden yhteistyön mahdollistajana. Asiakas nähtiin aktiivisena toimijana, joka osallistuu oman tilanteensa ja tavoitteidensa määrittelyyn sen sijaan, että olisi pelkästään palveluiden kohteena. Toimiva verkostotyö, saumaton tiedonkulku ja oikea-aikainen, mahdollisimman varhain tarjottava tuki muodostivat perustan onnistuneille palvelupoluille. Lisäksi työelämän toivottiin joustavan nykyistä paremmin yksilöllisten tarpeiden mukaan, ja työnantajien osallistumista haluttiin vahvistaa erilaisten kannusteiden avulla. Skenaarioissa korostui myös osaamis- ja vahvuuslähtöinen ajattelu, jossa huomio kiinnitetään ihmisten kykyihin ja mahdollisuuksiin rajoitteiden sijaan.

Vaikka skenaarioissa oli paljon yhteisiä piirteitä, jokaisessa korostui myös oma näkökulmansa. Syrjäytymisen ehkäisy nojasi varhaiseen tunnistamiseen ja siihen, että tieto asiakkaasta oli aina saatavilla kullakin tukea tarjoavalla taholla. Työkykykoordinaattorin työssä korostui mm. motivointi. Työnantaja- ja työterveysyhteistyössä hahmotettiin työelämää, jossa täsmätyökykyisyys on osa normaalia. Vaatimuksena työkykykoordinaattorille oli osaaminen työelämää ja asiakkaita koskevan datan ja tekoälyn hyödyntämiseen. Pitkäaikaistyöttömyyttä ehkäistiin luomalla täsmätyöpaikkoja yhteistyössä koulutusorganisaatioiden kanssa. Työkykykoordinaattorilla oli osaamislähtöinen työote.

Tulevaisuus tehdään yhdessä

Työelämän vastaanottokyvyn kehittymistä kuvaa se, että työkykykoordinaattorin koulutusta hyödynnetään yhä enemmän yritysten sisällä. On arvokasta, että työssä olevien tueksi hyödynnetään laajaa ammattilais- ja palveluverkostoa. Täsmätyöpaikkojen syntyminen on tärkeää niille henkilöille, joiden on vaikeaa työllistyä suoraan avoimille työmarkkinoille. Puhutaan välityömarkkinoista, joita mm. monet kolmannen sektorin toimijat ovat tarjonneet. Samalla kun eri lähteistä tulevat rahoitukset ovat yhtäaikaisesti kiristyneet, järjestöjen tarjoamat täsmätyöpaikat ovat vähentyneet. Yhteiskunnallisten yritysten rooli uudenlaisilla välityömarkkinoilla nousee entistäkin tärkeämmäksi.

Työpajassa muotoutui tahtotila siitä, että kuljemme yhdessä kohti tulevaisuutta, jossa yhä useampi löytää paikkansa työelämässä omien vahvuuksiensa kautta. Työkykykoordinaattorit ovat avainasemassa viemään tätä tahtotilaa osaksi työelämän todellisuutta. Vaikka selviä muutoksia on jo havaittavissa, tarvitsemme kaikkia mukaan. Arvopohjaisesti on tärkeää, että työelämä on saavutettavissa mahdollisimman monelle – erilaisuus tulisi nähdä voimavarana. Haasteet selätetään työn muotoilun osaamisella ja viisaalla johtamisella. On hyvä muistaa, että monet erityistarpeeseen kehitetyt toimintatavat ja käytänteet hyödyttävät ihan jokaista työpaikalla.

Kirjoittajat

Anne Kallio
Erityisasiantuntija
Vates-säätiö

Kaija Ray
Erityisasiantuntija
Vates-säätiö

vates.fi