‍

Tämä selvisi Kuntoutussäätiön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksesta, joka julkaistiin hiljattain BMC Health Services Research -lehdessä.  

Työttömät ovat sairaampia kuin työssäkäyvät. Terveyspalveluiden sekä runsas että vähäinen käyttö on heille tyypillistä. Seurauksena voi olla tyydyttämätön terveyspalveluiden tarve.  

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työttömien ja työllisten eroja siinä, ettei terveyspalveluille koettu olevan tarvetta, ja terveyspalvelujen tyydyttämättömässä tarpeessa. Lisäksi tarkasteltiin näihin yhteydessä olevia terveyteen liittyviä tekijöitä. Aineistona tutkimuksessa oli Terve Suomi -kyselyaineisto 2022–2023.

Tutkimuksessa tarkasteltiin terveyspalveluiden tarpeen kahta ilmiötä: ei koettua tarvetta ja koettua tyydyttämätöntä tarvetta. Niiden taustalla voi olla erilaisia mekanismeja. Työtön voi kokea, ettei tarvitse palveluja esimerkiksi aiempien huonojen kokemusten vuoksi, koska ei usko terveydenhuollon pystyvän auttamaan, tai koska todellista tarvetta ei ole. Sen sijaan koettu terveyspalveluiden tyydyttämätön tarve viittaa selkeämmin tilanteeseen, jossa koettu tarve ja palveluiden saaminen eivät vastaa toisiaan.

Työttömät kokivat työllisiä useammin, ettei terveyspalveluille ole tarvetta, kun terveyteen liittyvät tekijät huomioitiin

Työttömien ja työllisten välillä ei ollut suuria eroja siinä, kuinka moni koki, ettei tarvitse lääkärin tai hoitajan vastaanottopalveluja. Työttömistä terveyspalveluille ei kokenut olevan tarvetta 20 prosenttia, työllisistä 17 prosenttia.

Kun huomioitiin terveyteen liittyvät tekijät, erityisesti pitkäaikaissairaus ja työkyky, terveyspalvelujen tarpeettomaksi kokeminen oli yleisempää työttömillä. Ero oli selvin 20–34-vuotiailla. Työttömyyden kestolla ei ollut yhteyttä siihen, raportoiko henkilö, ettei tarvitse terveyspalveluja.

Työttömien yleisempi terveyspalveluiden tyydyttämätön tarve selittyi työttömien heikommalla työkyvyllä

Työttömillä oli työllisiä todennäköisemmin tyydyttämätöntä tarvetta lääkärin tai hoitajan vastaanottopalveluille. Työttömistä 39 prosenttia koki tyydyttämätöntä tarvetta, työllisistä 22 prosenttia.

Kun terveyteen liittyvät tekijät, erityisesti työkyky, otettiin huomioon, ero pieneni. Sen sijaan tupakoinnin ja alkoholin huomioiminen vaikutti vain vähän. Tyydyttämätön tarve oli yleisempää niillä, joilla työttömyys oli kestänyt pidempään, sekä 50–64-vuotiailla.

Työttömien työkyvyn tukeminen on tärkeää terveyserojen kaventamisessa

Työttömien terveyden parantamiseksi on tärkeää lisätä yksilöiden terveystietoisuutta ja ymmärrystä omasta terveydestä ja työkyvystä.  

Tarvetta on myös erityisesti työttömille kohdennetuille terveydenhuollon toimenpiteille. Näin ehkäistäisiin diagnosoimattomia tai hoitamattomia sairauksia. Samalla varmistettaisiin tukijärjestelmien, kuten sairausetuuksien ja kuntoutuspalvelujen, parempi hyödyntäminen.

Terveyspalvelut tulisi suunnitella vastaamaan työttömien erityistarpeita – ei ainoastaan yksilön hyvinvoinnin parantamiseksi, vaan myös pitkän aikavälin terveydenhuoltokustannusten vähentämiseksi ja työllistymisen tukemiseksi.

Toimenpiteiden painopisteenä tulisi olla työkyvyn vahvistaminen integroitujen palvelujen, moniammatillisen yhteistyön ja kuntoutuksen avulla.

Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisille on tarjottava enemmän tietoa ja työkaluja työttömien työkyvyn arviointiin ja tukemiseen.

Näin tutkimus tehtiin

Aineistona tutkimuksessa oli THL:n Terve Suomi -kyselytutkimus 2022–2023. Analyyseihin sisällytettiin kaikki työttömät ja työlliset 20–64-vuotiaat vastaajat (N=9841).  

Tutkimuksessa oli kaksi tarkasteltavaa vastetta: 1) oma arvio siitä, että ei ole tarvinnut lääkärin tai hoitajan palveluita ja 2) terveyspalveluiden tyydyttymätön tarve 12 viime kuukauden aikana

Molemmat vasteet muodostettiin saman kysymyksen pohjalta: ”Oletko mielestäsi saanut riittävästi seuraavia terveyspalveluita 12 viime kuukauden aikana: lääkärin vastaanottopalvelut / sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan vastaanottopalvelut?”

Tarkasteltavat terveyteen liittyvät tekijät olivat rajoittava pitkäaikaissairaus, psyykkinen oireilu, vakava toimintarajoite, heikko osallisuus, rajoittunut työkyky, alkoholin liikakäyttö ja päivittäinen tupakointi.

Analyyseissa huomioidut sosiodemografiset tekijät olivat sukupuoli, ikä, äidinkieli, koulutus, yksin asuminen ja taajama-aste.

Menetelmänä käytettiin logistista regressiota ja tehtiin seuraavat mallit:

• Malli 0: Tyhjä malli
• M1: vakioitu sosiodemografiset tekijät  
• M2a–M2g: vakioitu sosiodemografiset tekijät ja yksi terveyteen liittyvä tekijä kerrallaan  
• M3: vakioitu sosiodemografiset tekijät ja kaikki terveyteen liittyvät tekijät samanaikaisesti

Tutkimus on osa Kuntoutussäätiön Työttömien sairauspäivärahalle siirtymistä edistävät ja vaikeuttavat tekijät -hanketta. Sitä rahoittaa Kela.

Lue lisää

Hanna Rinne, Ari-Pekka Sihvonen, Visa Väisänen, Lars Leemann, Anna-Mari Aalto (2025) Unmet need for healthcare services among unemployed people – findings from a national survey in Finland. BMC Health Services Research 25:1616.  https://doi.org/10.1186/s12913-025-13765-8

Kirjoittaja