Blogi

”Nyt saan toteuttaa unelmiani”

Julkaistu
22.6.2022

Abstrakti taidekuva. Kuvastaa masennusta. Kuva harmaa, ympärillä mustat reunat.

Pialla, 50, diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö kesäkuussa 2021. Diagnoosin saaminen vuosikymmenien jälkeen oli hänelle helpottavaa. Diagnoosi tuli myöhään, vaikka oireita hänellä oli ollut koko aikuisiän. Elämä tasapainottui huomattavasti ja unelmat mahdollistuivat diagnoosin saamisen ja lääkehoidon myötä. Myös kuntouttavalla työtoiminnalla oli iso rooli hoitotasapainon löytymisessä.Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on pitkäkestoinen mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista vaihtelevin välein toisiaan seuraavat masennus- ja mania- tai hypomaniajaksot. Hypomania on manian lievempi muoto. Keskeisin keino estää toistuvia sairausjaksoja on mielialaa vakauttava lääkehoito. Lisäksi sairautta hoidetaan psykoterapialla. Sairaus todetaan usein viiveellä, keskimäärin kahdeksan vuotta oireiden alkamisesta. Läheisten tuki on sairaudessa tärkeää.

Miltä tuntuu elää kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa?

- Isoin asia on, että ei ikinä tiedä miltä tuntuu kun herää aamulla tai minä hetkenä hyvänsä. Ennen kuin sain diagnoosin, en ymmärtänyt itseäni tai mitä tehdä muuttaakseni asian. Tein jo kaksikymppisenä järjettömiä 24-tuntisia työpäiviä. Jossain vaiheessa paloin loppuun ja makasin ”koomassa” ja masentuneena jaksamatta mitään.Samaan aikaan hypomania vaiheet olivat hauskoja, todella miellyttäviä, kuin olisi koko ajan leijuva olo. Ihmiset pitivät seurastani, kunnes itse olin jo niin kierroksilla, etten jaksanut ketään, edes itseäni. Puhuin ylinopeasti, kärsivällisyys oli nolla ja raivostuin helposti. Saatoin ottaa lopareita töistä sekunnin päätöksellä ja päätin parisuhteita enempää miettimättä.Nyt kun minulla on lääkkeet ja olen käynyt kaksisuuntaisille suunnatun nettiterapian, tiedän mitä merkkejä odottaa ja pystyn paljon paremmin elämään sairauteni kanssa. Se ei poista kokonaan hypomania- tai masennusvaiheita, mutta tiedän mitä tehdä.

Miltä diagnoosin saaminen tuntui?

- Diagnoosin saaminen oli samalla sekä valtavan helpottavaa, että myös shokki. Olin hätääntynyt, mutta huojentunut, kun viimeinkin tiesin saavani apua. Aloin miettimään kaikkea elämässäni, miten olen käyttäytynyt. Kyseenalaistin kaiken, esimerkiksi olinko ollut hyvä äiti pojalleni. Poikani kyllä vakuutti, että olen ollut. Silti asiat kaivoivat mieltäni. Lääkitys aloitettiin heti ja oloni helpottui.

Mikä on auttanut sinua sairauden kanssa elämisessä ja sen hyväksymisessä?

- Läheisten ja ystävien tuki. Kaikkein eniten minua on auttanut kuitenkin lääkehoito. On tärkeää ottaa lääkkeet säännöllisesti. Ilman lääkitystä mieleni ei ole ”ikinä hiljaa”. Myös yhteydenpito sekä psykiatriseen hoitajaan että lääkäreihin on erittäin tärkeää. Lisäksi minua ovat diagnoosin saatuani auttaneet erilaiset terapiat ja vertaistukiryhmät.Kuntouttavassa työtoiminnassa sain rauhassa totutella lääkitykseen ja tehdä minkä jaksoin. Siellä erilaiset pienryhmät auttoivat minua käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani, sekä tunnistamaan mitkä asiat triggeröivät hypomanian päälle.

Millainen olet peruspersoonaltasi ilman diagnoosia?

- Vähän vaikea erottaa sairautta persoonastani, se liittyy niin vahvasti tunteisiini ja mielialoihini. Olen vastakohtien summa. Olen aina vähän joko hypomaaninen tai masentunut.Positiivinen tsemppaaja, sitkeä ja päämäärätietoinen ehkä kuvailisivat minua parhaiten. Olen myös ylikriittinen itseäni kohtaan. Diagnoosin myötä olen kyllä ymmärtänyt olla itselleni armeliaampi.

Miten kuntouttava työtoiminta on auttanut sinua kuntoutusprosessissa?

- Ensinnäkin sain olla siellä tarpeeksi kauan, jotta sain kuntoutua vähitellen. Sain keskusteluapua, kun halusin. Koskaan ei kukaan sanonut, ettei ole aikaa. Ohjaajilla oli tarpeeksi ammattitaitoa kohdata minunlaisenikin asiakas. Pystyin olemaan oma itseni enempää miettimättä.Pidin myös keskusteluista aiheesta kuin aiheesta. Erityisesti nautin runojen kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, taideterapiatyöskentelystä ja erilaisista pienryhmistä kuntouttavan työtoiminnan aikana. Työtoiminta toi rutiineja päiviin, riippumatta siitä olinko etänä vai paikan päällä.

Punasävyinen abstrakti kuva.

Mitkä ovat sinulle tärkeimpiä eväitä elämässä eteenpäin?

- Nukun tarpeeksi. Otan lääkkeet. Pyrin syömään hyvin ja liikkumaan sopivasti. Kova liikunta ei ole hypomaniassa suositeltavaa. Rutiinit ovat myös tärkeitä. Voin parhaiten rauhallisessa ympäristössä. En jaksa turhia riitoja, poistun silloin paikalta.Aikuinen poikani on hyvä tsemppaaja. Hän antaa minulle voimia jatkaa eteenpäin.Kaikkia ihmisten mielipiteitä ei kannata kuunnella. Esimerkiksi sitä, miten olisi hyvä pyrkiä elämään ilman lääkkeitä. Lääkkeiden pois jättäminen ei ole turvallista mielelleni eikä aivoillenikaan. Noudatan lääkäreiden ja hoitajien ohjeita. Lääkkeet auttavat minua tekemään rauhallisemmin päätöksiä, eikä vain mielialan vaihteluiden mukaisesti.Myös se on merkittävää, että olen pienin askelin onnistunut tavoitteissani – se kantaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin.

Millaisia tulevaisuuden unelmia ja tavoitteita sinulla on?

- Pääsin juuri työvoimakoulutukseen koodaamisesta. Haluan valmistua ohjelmoijaksi. Se on sopivaa työtä minulle, koska se ei sisällä mitään tunteisiin vetoavaa, ainoastaan logiikkaa.Lisäksi tavoitteeni on parempi parisuhde, sillä ymmärrän itseäni nyt paremmin.Kaikki mikä ei herätä liian suuria tunteita sopii minulle. Voi kuulostaa hassulta, mutta kaikki tasainen pitää minut paremmassa kunnossa.Haastattelu toteutettu sähköpostihaastatteluna keväällä 2022. Haastateltavan nimi muutettu.Jutun kuvitus on haastateltavan digitaalisen taiteen harjoitustyöstä, jossa käsiteltiin valokuvaa digitaalisesti kuvastamaan erilaisia tunnetiloja. Kuvien nimet järjestyksessä ovat "Masennus", "Riemukas" ja "Vihaisuus".

Lisätietoja ja auttavia tahoja:

Noin 1 % aikuisista sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Jos sairastat tai epäilet sairastavasi kaksisuuntaista mielialahäiriötä, käänny rohkeasti psykiatrian erikoislääkärin puoleen. Mielenterveyden häiriöt eivät koskaan ole sairastuneen oma vika. Sairauden kanssa ei tarvitse jäädä yksin.Mieli.fi. Kriisipuhelin 09 2525 0111.Mielenterveystalo.fiMielenterveyden keskusliitto - mtkl.fi. Neuvontapuhelin 0203 91920.

Kirjoittaja

Taina Pekkarinen

Kuvat

PIA

Hallamaa Malviina
Uuden työn muotoilija, Digipajan ohjaaja

Tutkijablogi

Blogissa esitellään kuntoutus- ja hyvinvointialoihin liittyvää tutkimusta ja kehittämistä. Kirjoittajat ovat alan tutkijoita, kehittäjiä ja muita asiantuntijoita.

Kysyttävää?
Ota meihin yhteyttä!