Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Puheterapeutti-lehdessä 3/2025.

Puheen, kielen ja kommunikoinnin kehityksen tuki varhaisessa vaiheessa on vaikuttavaa. Kuntoutussäätiön hankkeessa kehitetään varhaiskuntoutusta luomalla KIMPPU-toimintamalli, jossa monialainen tuki rakentuu lapsen arkeen.

Puheterapeutin ammattinimike saattaa helposti johtaa harhaan erityisesti pienten lasten varhaiskuntoutuksessa. Lähete puheterapeutin arvioon voi perustua puhuttujen sanojen määrään, tai toisessa ääripäässä siihen, että lapsella on vahvoja kontaktiin tulemisen vaikeuksia. Puheterapeutit ammattikuntana tietävät, että tähän väliin mahtuu paljon. Tuen tarve voi ilmetä monin eri tavoin jo ennen kuin lapsi alkaa puhua.

Sidosryhmillä ja perheillä voi edelleen olla vahvana ajatus siitä, että puheterapia toteutuu vain silloin, kun lapsi on puheterapeutin vastaanotolla. Olisi kaikkien etu, että puheterapeuttien erityisosaamista käytettäisiin laajemmin. Puheterapeutit voisivat esimerkiksi vahvistaa sidosryhmien, kuten neuvolan ja varhaiskasvatuksen, tietoa esikielellisten taitojen moninaisuudesta ja niiden tukemisesta. On paljon asioita, mitä pienen lapsen arjessa voi tehdä jo ennen kuin lapsi ohjataan puheterapeutin vastaanotolle.

Puheen ja kielen moniammatillinen varhainen tuki -hankkeessa muodostetaan KIMPPU-toimintamalli

Puheen ja kielen kehityksen moniammatillinen varhainen tuki on Kuntoutussäätiön koordinoima, 1.11.2024-30.4.2027 välisenä aikana toteutettava hanke. ELY-keskuksen, STM:n ja OKM:n yhteisen arviointiryhmän suosituksella hankkeelle on myönnetty Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+) -osarahoitus. Hankkeen tavoitteena on luoda valtakunnallinen KIMPPU-toimintamalli, jonka avulla hyvinvointialueiden (neuvola, puheterapia) ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset sekä vanhemmat saavat keinoja alle kolmevuotiaiden lasten puheen ja kielen kehityksen tukemiseen. Hankkeessa työskentelee kaksi osa-aikaista puheterapeuttia, projektipäällikkö, arviointitutkija sekä viestinnän asiantuntija. Toimintamalli rakennetaan yhdessä ammattilaisten ja vanhempien kanssa, jotta se istuisi mahdollisimman hyvin jo olemassa oleviin käytänteisiin.

KIMPPU-toimintamallin ytimessä on lapsen arki. Tuen tulee istua perheiden elämään ja resursseihin. Myös ammattilaisten arki on huomioitava, jotta toimintamallin käyttöönotto tuntuu luontevalta ja soveltuu osaksi nykyisiä toimintatapoja. Tavoitteena on, että perheet saisivat keinoja tukea lasta mahdollisimman varhain ja heitä parhaiten palvelevassa muodossa. Puheen ja kielen kehityksen moniammatillinen varhainen tuki -hanke pohjaa aikaisempaan Sanapolun koordinoimaan ja Kelan kustantamaan KieLo - SpråkLek -hankkeeseen. KieLo - SpråkLek on puheen ja kielen kehityksessä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille suunnattu puheterapeuttien suunnittelema vanhempien vertaisryhmä (Martikainen & Surakka 2024). Sanapolku on mukana rahoittamassa tätä hanketta. Vanhempien vertaisryhmät tulevat olemaan osa KIMPPU-toimintamallia.

Lapsen puheen-, kielen- ja kommunikointitaitojen tuki hyvinvointialueilla ja kunnissa

Varhaisen tuen onnistuminen edellyttää monialaista yhteistyötä, riittäviä resursseja ja vanhempien aktiivista osallistamista. Vanhemmilla sekä neuvolan ja varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on paljon arvokasta tietoa ja kokemusta lapsen kehityksestä. Sitä voidaan hyödyntää varhaisen tuen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Lapsen taitojen kehitystä kartoitetaan ammattilaisten ja vanhempien yhteistyössä. Neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa ammattilaiset seuraavat esimerkiksi lapsen ääntelyä, ensisanoja, kontaktia ja vuorovaikutusta sekä keskustelevat vanhempien kanssa. Yksi tärkeä varhaista tunnistamista ohjaava tekijä on THL:n ylläpitämä NEUKO-tietokanta, josta terveydenhoitajat näkevät kansalliset ohjeistukset ja suositukset. Ohjeistukset ovat yleisluonteisia ja tarjoavat viitteellisiä suosituksia kielen kehityksen arviointiin. Useilla paikkakunnilla on neuvolan käytössä myös alueen puheterapeuttien laatima tarkempi suositus. Huolen herätessä tehdään lähete puheterapiaan.

Puheterapiaan pääsyä odottaessaan vanhemmat voivat jäädä huolensa kanssa yksin.

Hyvinvointialueilla on herätty varhaisen tuen tärkeyteen mm. perustamalla moniammatillisia työryhmiä, vanhempien ryhmiä ja kehittämällä digipalveluita. Palvelujen rakenteiden muutokset haastavat, ja uudet yhteistyön muodot hakevat vielä paikkaansa. Tällä hetkellä vaikuttaa olevan tarjolla hyvin vähän sellaista vanhemmille suunnattua ohjausta, joka toteutuisi heti huolen herätessä ja tukisi perheiden arjen toiminnoissa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja kommunikointia. Tämä voi aiheuttaa katkoksen palveluketjuun juuri sellaisessa vaiheessa, jossa lapsen kehityksen tukemisella olisi suuri vaikutus.

Varhainen tuki tutkimuksen valossa

Kielen kehityksen kannalta tärkeässä 18 kk laajassa terveystarkastuksessa neuvolan yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa on vielä vähäistä. Silloin lapsi on usein ollut vasta lyhyen ajan päiväkodissa, joten varhaiskasvatuksen on vaikea arvioida lapsen taitoja (Alasuutari ym. 2022). Tämän vuoksi lapsen kehitysarviossa korostuu huoltajan havaintojen merkitys. 18 kk:n ikäisten kohdalla luotettava keino arvioida lapsen esikielellisten taitojen kehitystä on Esikon (CSBS DP), huoltajan sekä ammattilaisen arvion yhdistelmä (Fäldt ym. 2020).

Aspin ym. (2025) tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen työntekijöillä on paljon tietoa alle 2-vuotiaan puheen ja kielen kehityksestä. Tieto kaipaa kuitenkin jäsentämistä. Työntekijät eivät tunnista riittävästi lapsen aloitteiden, vuorottelun tai ylipäätään lapsilähtöisyyden merkitystä. Parhaiten lapsilähtöisen tuen tunnistavat varhaiskasvatuksen erityisopettajat. Kaikki vastaajat pitävät vuorovaikutusta lapsen kanssa tärkeänä. Varhaiskasvatukseen tarvitaan lisää jäsenneltyä tietoa aiheesta.

Puheen ja kielen kehityksen tukeminen jo varhaisessa vaiheessa on tutkitusti tehokasta (Gilkerson 2008). Esikielelliset taidot, kuten vuorottelu, kontakti, ääntely ja eleet, ennustavat myöhempää kielen kehitystä (Määttä 2017). Kun tuki aloitetaan ajoissa, arjen pienillä teoilla voidaan vaikuttaa paljon ja vähentää myöhemmän, raskaamman tuen, kuten pitkäkestoisen puheterapian, tarvetta (Käypä hoito 2019, Roberts & Kaiser 2011). Iso-Britanniassa McKean ym. (2022) ovat kehittäneet varhaiseen tukeen ELIM-I-mallin (Public Health England 2022), jossa kaikki lapset seulotaan, vanhemmat saavat tietoa lapsen kielellisestä tukemisesta ja tuen tarvitsijat ohjataan vahvempaan tukeen. Mallissa painottuvat vanhempien ohjaus ja arjessa tapahtuva systemaattinen tuki. ELIM-I-malli on ollut pohjana myös BBC:n Tiny Happy People -sivustolle, jonka tarjoaa vanhemmille runsaasti tietoa ja materiaalia varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapsen kielen kehitykselle.

KIMPPU-toimintamallissa yhdessä tekeminen vie tuen arkeen

Hankkeen tavoitteena on vahvistaa osaamista ja tarjota tukea juuri siellä, missä lapsi on. Kun ammattilaiset tekevät työtä yhdessä, jakavat osaamistaan ja tukevat vanhempia yhteisin tavoittein, perheiden saama tuki on vaikuttavaa, oikea-aikaista ja tavoittaa jokaisen lapsen yhdenvertaisesti.

KIMPPU-toimintamallin rakentaminen käynnistyi keväällä 2025 yhteiskehittämisen työpajoissa. Kehittämistyöhön osallistui terveydenhoitajia, puheterapeutteja ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia paitsi pilottialueilta myös laajemmin koko Suomen alueelta. Myös vanhemmat olivat tervetulleita mukaan. Työpajoista saadun arvokkaan tiedon pohjalta on muotoiltu toimintamallin ensimmäinen versio. Sen keskiössä on ajatus, että lapsen puheen ja kielen kehitystä voidaan tukea tehokkaasti arjessa toteutuvin keinoin ja riittävän varhain. Tuen painottaminen arkeen edellyttää monialaista yhteistyötä ja osaamisen vahvistamista.

Monialaisessa KIMPPU-toimintamallissa toteutetaan suunnitelmallista, oikea-aikaista ja helposti saavutettavaa tukea. Puheterapeutti toimii erityisasiantuntijana. Vaikka puheterapeutti voi toimia myös suoraan lapsen ja perheen tukena, painopiste on yhteistyössä neuvolan ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Varhainen tuki edellyttää, että ammattilaisilla on riittävä osaaminen lapsen puheen ja kielen kehityksestä. KIMPPU-toimintamallissa tätä osaamista vahvistetaan koulutuksella ja käyttöön otettavilla ohjausmateriaaleille. Näiden avulla tukea voidaan tarjota entistä paremmin neuvolakäynnillä tai varhaiskasvatuksen arjessa. Vanhemmille suunnattujen materiaalien avulla tuetaan arjen rutiineissa tapahtuvaa lapsilähtöistä vuorovaikutusta.

Koulutusten sisältöinä ovat muun muassa varhaisen tuen vaikuttavuus, kielen kehityksen viiveen tunnistaminen, toimintamallin sekä sen materiaalien hyödyntäminen. Koulutuksissa korostuvat lapsilähtöinen arki ja vanhempien ohjaaminen vahvistamaan oman lapsensa kielellistä kehitystä. Lisäksi puheterapeuteille ja varhaiskasvatuksen erityisopettajille tarjotaan koulutusta ja materiaalia vanhempien vertaisryhmien ohjaamisesta. Vanhempien vertaisryhmät ovat tärkeä osa KIMPPU-toimintamallia. Ryhmissä jaetaan kokemuksia, saadaan vertaistukea sekä tietoa ja ohjausta lapsen kehityksen tukemiseen monenlaisissa tilanteissa. Ryhmiä ohjaavat puheterapeutit ja varhaiskasvatuksen erityisopettajat. Ryhmien tavoitteena on vahvistaa vanhemman toimijuutta lapsen kehityksen tukijana.

KIMPPU-koulutukset käynnistyvät syksyllä 2025 pilottialueilla. Pilottivaiheen jälkeen koulutuksiin on mahdollista osallistua myös valtakunnallisesti. Koulutuskokonaisuus rakentuu teemoittain moduuleista, joista osallistuja kokoaa tarvittavan kokonaisuuden.

Arviointi on oleellinen osa hanketyötä

On tärkeää seurata, miten hanke edistyy ja miten sen tulokset toimivat ja vaikuttavat. Siksi tehdään sekä prosessin että tulosten arviointia. Arviointia tehdään sekä formatiiviseen eli kehittävään että summatiiviseen eli kokonaisuutta arvioivaan tyyliin.

Prosessin arvioinnissa seurataan, miten mallin kehittämisen ja kouluttamisen toimet etenevät. Hankkeessa tätä on toteutettu palautekyselyjen avulla keväällä 2025 pidetyissä neljässä kehittämistyöpajassa. Arvioinnin tuloksia käytetään prosessin kehittämiseen sen vielä jatkuessa eli tehdään prosessin arviointia formatiivisesti.

Kun arvioidaan tuloksia, tarkastellaan esimerkiksi sitä, saatiinko aikaiseksi toimiva malli ja kuinka hyvin osallistujat omaksuivat sen käyttöön. Lisäksi tarkastellaan kehitetyn KIMPPU-toimintamallin odotettuja vaikutuksia yksilöissä, yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Summatiivinen arviointi hankkeen jälkeen kertoo koko hankkeen onnistumisesta ja tekee suosituksia esimerkiksi sen suhteen, miten tuloksia voitaisiin levittää ja juurruttaa.

Tuloksia ja vaikuttavuutta mittaavan arvioinnin perustyökalu on vaikutusketju. Vaikutusketjulla tarkoitetaan loogista tapahtumien etenemisen ketjua – sen perusmuoto voisi olla esimerkiksi: kuntoutuksen tarpeet à hankkeen tavoitteet à hankkeen panostukset à hankkeen tuotokset à hankkeen tulokset à hankkeen välittömät vaikutukset à hankkeen laajemmat ja pitkäkestoisemmat vaikutukset. Tuloksina tässä hankkeessa voidaan tutkia sekä tuotettua Kimppu-toimintamallia että Kimppu-toimintamallin tulevan käytön vaikutuksia.

Määrällisten ja laadullisten vaikutusten lisäksi arviointi voidaan ulottaa koskemaan taloudellisia vaikutuksia: missä määrin mallin käyttö tuottaa taloudellista hyötyä ja säästöä verrattuna mallia edeltävään tilanteeseen. Taloudellinen arviointi tapahtuu rahallistamalla vaikutukset, eli antamalla vaikutusten määrille raha-arvo, ja sen jälkeen vertaamalla vaikutusten raha-arvoa hankkeeseen sijoitettujen panosten (raha, työ, muut voimavarat) arvoon. Hankkeessa on tarkoitus tehdä SROI-arviointi (Social Return on Investment) luodun mallin todennäköisten tulevien rahallisten hyötyjen estimoimiseksi. (SROI-arvioinnista, ks. Klemelä 2016 ja Nicholl, Eilis & Neitzert 2012.)

Tarpeellinen aihe

Käypähoitosuosituksessa todetaan, että varhaisella huoltajien ohjauksella voidaan edistää myöhään puhuvien ja riskilasten kielellisten taitojen kehitystä. Onkin hienoa, että rahoitusta on saatu alamme tärkeälle ja ajankohtaiselle aiheelle sellaisen materiaalin työstämiseen, joka jää kaikille avoimeen käyttöön. On ollut hienoa havaita, kuinka paljon aihe on kiinnostanut kaikilla sektoreilla. Kieli on tärkeä osallisuuden mahdollistaja ja hyvän kielellisen taidon omaaminen avaa paljon ovia yhteiskunnassa ja toisaalta puutteelliset taidot lisäävät syrjäytymisen riskiä.

Yhteiskehittämisessä lasten vuorovaikutustaitojen tukeminen nähtiin tärkeänä. Ammattilaiset haluavat vahvistaa ja kehittää niin ennaltaehkäisyä kuin varhaista tukeakin. Alueille tehtyjen yhteydenottojen ja yhteiskehittämisen jälkeen on toisaalta näkynyt, että arjen toimijat tarvitsisivat selkeämmän käsityksen siitä, että esikielellisillä taidoilla on merkittävä rooli puheen kehityksessä.

KIMPPU-toimintamalli muotoutuu vielä pilottivaiheen kokemusten perusteella. Haluamme jatkaa vuoropuhelua ja kuulla erilaisia ajatuksia varhaiskuntoutukseen, niin resurssien, rakenteiden, erilaisten perheiden kuin ammattilaisten kannalta. Hankkeen tavoitteena on luoda valtakunnallinen KIMPPU-toimintamalli. Jotta tämä onnistuu jokainen saamamme näkökulma auttaa. Ota rohkeasti yhteyttä!

Kirjoittajat

Heli Konola
FM, puheterapeutti
Kuntoutussäätiö
heli.konola@kuntoutussaatio.fi

Taina Olkinuora
FM, puheterapeutti, työnohjaaja
Kuntoutussäätiö, Sanapolku
taina.olkinuora@kuntoutussaatio.fi

Juha Klemelä
VTM, tutkija
Kuntoutussäätiö
juha.klemela@kuntoutussaatio.fi

Lähteet

Alasuutari M., Lammi-Taskula J., Riikonen A. ja Kannel L. (2022). Lastenneuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö ja palveluohjaus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:27.

Asp E., Räikkönen E., Rutanen N., Aro T., Salmi ja Laakso M-L. (2025). Declared Practices of Language Facilitation in Early Childhood Education and Care with Children Younger than Two Years Early Childhood Education Journal (2025) 53:1265–1279.

Fäldt, A., Fabian, H., Dahlberg, A., Thunberg, G., Durjeep, N. & Lucas, S. (2020). Infant-toddler Checklist identifies 18-month-old children with communication difficulties in the Swedish healthcare setting. Acta pediatrica vol 110, issue 5.

Gilkerson, J., Richards, J. A., Warren, S. F., Oller, D. K., Russo, R., & Vohr, B. (2018). Language Experience in the Second Year of Life and Language Outcomes in Late Childhood. Pediatrics, 142(4), e20174276.

Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. (viitattu 25.6.2025).

Klemelä, J. (2016). Järjestöt, vaikuttavuus & raha – SROI-arviointimenetelmä. SOSTEn julkaisuja 1/2016. Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry.

Laakso M-L., Eklund, K. & Poikkeus A-M. (2011). ESIKKO – Lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus. Niilo Mäki Instituutin julkaisu.

Martikainen, A. & Surakka, S. (2024). Varhaiskuntoutusmallli lasten puheen ja kielen kehityksen tukemiseksi - vanhempien ryhmäohjaus suomen ja ruotsin kielellä

Kela: Kuntoutusta kehittämässä 4/2024.

McKean, C., Watson, R., Charlton, J., Roulstone, S., Holme, C., Gilroy, V. & Law J. (2022). ‘Making the most of together time’: development of a Health Visitor-led intervention to support children’s early language and communication development at the 2–2 ½ -year-old review. Pilot and Feasibility Studies. Vol 8. 26-35.

Määttä, S. (2017). Developmental pathways of language development: a longitudinal predictive study from prelinguistic stage to outcome at school entry. Väitöskirja. Jyväskylä University Printing House. Jyväskylä.

https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/nko/article/nla00076?toc=1112237 (Haettu 29.7.2025)

Nicholls, J. & Lawlor, E. & Neitzert, E. & Goodspeed, T. (2012). A Guide To Social Return On Investment. 2nd ed. The SROI Network.

Public Health England. (2020). Early Language Identification measure and intervention. Guidance handbook. To support children’s speech, language, and communication development as part of the 2 to 2,5 year review in England. PHE publications.

Roberts, M.Y., Kaiser, A.P. (2011). The effectiveness of parent-implemented language interventions: A meta-analysis. American Journal of Speech-Language Pathology. 2011 Aug. 20(3). 180-199.