PÄÄKIRJOITUS
Kari Välimäki: Kuntoutus osaksi palvelurakenneuudistusta
Kuntoutus sijoittuu sosiaali-, terveys-, työvoima-, koulutus- ja sosiaaliturvapolitiikan rajapintaan. Kuntoutuksella on suuri yhteiskunnallinen merkitys väestön työ- ja toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja terveyden sekä osallisuuden lisäämisessä, työurien pidentämisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Edellä mainitut asiat painottuvat myös sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspoliittisessa strategiassa Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Kuntoutuksen tulee osaltaan tarjota hyvinvoinnille vahvan perustan ja antaa kaikille mahdollisuus hyvinvointiin.
Uudessa hallitusohjelmassa on useita kuntoutusta koskevia poliittisia linjauksia. Ne koskevat työelämässä jatkamisen tukemista, kuntoutujan toimintakyvyn parantamista ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien tilanteen parantamista. Hallitusohjelman tärkein asia STM:n kannalta on työurien pidentämisen lisäksi kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen - mukaan lukien kuntoutus - järjestämisen ja rahoituksen uudistaminen.
Suomalainen kuntoutusjärjestelmä on muun sosiaali- ja terveydenhuollon tapaan hajanainen. Kuntoutusta järjestävät ja rahoittavat monet eri viranomaiset ja yhteisöt. Eri tahojen toiminnan linjausten, suunnitelmien ja toimenpiteiden nykyistä parempi koordinaatio valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti on välttämätöntä erityisesti asiakkaan näkökulmasta. Kuntoutus ei voi uudistua ja kehittyä irrallaan ja pienten yksittäisten muutosten kautta, vaan nyt tarvitaan laajaa kokonaisuudistusta.
Kuntoutusprosessin selkiyttäminen kuntoutujan näkökulmasta vaatii kuntoutuksen kokonaisuudessa (ammatillinen, kasvatuksellinen, lääkinnällinen ja sosiaalinen) parempaa yhteistyötä valtionhallinnossa ja palvelurakenteessa.
Palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on turvata laadukkaat yhdenvertaiset palvelut koko maassa. Hallitusohjelman mukaisesti lähtökohtana on vahvat peruskunnat, joiden tulee huolehtia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Kuntoutuksen ja muiden palvelujen järjestämisvelvollisuudesta on säädettävä nykyistä selkeämmin samalla kun on huolehdittava siitä, että kunnalla on taloudelliset ja muut toiminnalliset edellytykset kantaa järjestämisvastuunsa.
Jos onnistumme luomaan vahvan perustason toimijan, tulee sen olla asiakasprosessin omistaja alusta loppuun saakka. Vain näin voidaan turvata saumaton palveluketju. Kuntoutus on osa palveluprosessia. Kuntouttava yksikkö ei voi omistaa palveluprosessia vaan ainoastaan tarjoamansa kuntoutuspalvelut.
Koska kuntoutus tarvittaessa ylittää sosiaali- ja terveyssektorin, koulutoimen ja työvoimahallinnon sektorirajat, olisi tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteys muihin sektoreihin olisi selkeä ja toimiva. Tämä olisi luonnollisesti helpointa järjestää sellaisessa kokonaisuudessa, jossa näiden kaikkien kolmen sektorin palvelut olisivat saman vastuullisen järjestäjän tehtäviä. Selkeään ja laajaan järjestämisvastuuseen perustuvan palvelukulttuurin olisi helpompi siirtyä kuntoutujan voimavaroja hyödyntävään palvelumalliin. Tämä mahdollista myös irtipääsyn sektoroituneista palveluista.
Lainsäädäntöuudistuksilla, kuten terveydenhuoltolailla ja valmisteilla olevalla vanhuspalvelulailla, pyritään parantamaan potilaan / asiakkaan asemaa ja oikeuksia myös kuntoutuksen osalta. Terveydenhuoltolaissa on myös velvoitteita kehittää yhteistyötä alueen eri toimijoiden kesken, mukaan lukien kolmannen sektorin toimijat. Kolmas sektori onkin tärkeä yhteistyökumppani kun tarkastellaan kuntoutuksen kokonaisuutta potilaan / kuntoutujan näkökulmasta. Asiakkaiden aseman kannalta olisi varmasti toivottavaa, että järjestöjen asema voimistuisi niiden perinteisissä tehtävissä eli heikompien ryhmien puolestapuhujana ja vertaistuen antajana.
Hallitusohjelma ja STM:n strategia ovat pohjana 2.10.2011 nimitetyn kuntoutusasian neuvottelukunnan tulevalle toimikaudelle. Neuvottelukunta seuraa tiiviisti ja osallistuu aktiivisesti kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseen kuntoutusvastuiden ja kuntoutusprosessin osalta. Lisäksi neuvottelukunta pyrkii selkeyttämään kuntoutuksen tutkimuksen ja kehittämisen kokonaisuutta sen vaikuttavuuden parantamiseksi.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lisäksi neuvottelukunnan tärkeä painoalue tullee olemaan kuntoutuksen alueellisten ja paikallisten yhteistyötoimintaelinten työn tukeminen. Tätä kirjoittaessani (15.11.2011) uusi neuvottelukunta ei ole vielä kokoontunut, joten tästä painopisteestä ei ole vielä lopullista päätöstä. Alueellinen asiakasyhteistyötoimikunta tukee paikallisia yhteistyöryhmiä. Asiakasyhteistyö tulee sovittaa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen. Jotta edellä mainitut toimijat voisivat parhaalla mahdollisella tavalla tukea kuntoutujaa, ne tarvitsevat toiminnalleen valtakunnallisen kuntoutusasian neuvottelukunnan tarjoamaa tukea. Alueelliset toimikunnat ja paikalliset yhteistyöryhmät voisivat puolestaan nostaa esille asioita käsiteltäväksi neuvottelukunnassa. Näin neuvottelukunta voisi osaltaan vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriön ajamaa vuorovaikutusohjausta.
Kari Välimäki
Kansliapäällikkö
Sosiaali- ja terveysministeriö
