Voimaa kuulluksi tulemisesta. Mielenterveyskuntoutujien kotikuntoutusprojektin arviointi

Tiivistelmä

Arvioitavana on Hyvän mielen talo ry:n toteuttama Kotikuntoutus-projekti, joka toteutui vuosina 2000–2004. Kyseessä oli kuntoutus- ja palveluohjaushanke, jonka asiakkaat olivat yli 50-vuotiaita mielenterveyskuntoutujia. Lähinnä kotikäyntityönä toteutuneessa projektissa 2–3 ohjaajaa teki yhteistyötä 49:n pitkäaikaista masennusta tai skitsofreniaa sairastavan asiakkaan kanssa. Tuen ja ohjauksen intensiteetti vaihteli tavallisimmin kahdesta kuuteen kuukausittaiseen kontaktiin (tapaamiseen tai puheluun), ja ohjaussuhteiden kesto oli parista kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Arviointitutkimus toteutettiin realistisena monitahoarviointina. Sen tavoitteena oli toisaalta kuvata hankkeen toimeenpanon toteutumista ja käytännön toimintaprosesseja, toisaalta tarkastella toiminnan kautta ilmi tulleita tarpeita sekä toiminnan koettuja ja arvioituja vaikutuksia. Erityisesti pyrittiin löytämään vaikutusmekanismeja, jotka projektin toimintatapojen kautta parantavat asiakkaiden sosiaalista toimintakykyä ja tukevat heidän voimaantumistaan. Arviointi oli projektin itsearviointia tukevaa ja kehittävää. Arvioinnin aineistona käytettiin muun muassa projektin asiakkaiden, työntekijöiden, sidosryhmien edustajien ja johdon haastatteluja, asiakasyhteistyön prosessikuvauksia, projektin toimintatilastoja ja muita asiakirjoja.

Projektin toimintatavat edustivat voimavaraorienteista yhteisöllisen palveluohjauksen mallia. Kohderyhmän kannalta sovelletut toimintatavat olivat tarkoituksenmukaisia. Pitkään sairastaneet asiakkaat olivat paljolti yksinäisiä ja potilaan rooliin alistuneita. He eivät juuri tuoneet omia mielipiteitään, toiveitaan ja tarpeitaan esille, ellei heitä siihen tuettu. Osa asiakkaista oli palvelujärjestelmää erityisen paljon työllistäviä moniongelmaisia ihmisiä, jotka eivät kokeneet saavansa tarkoituksenmukaista apua mistään.

Projektissa pyrittiin tukemaan asiakkaiden itsetuntoa ja oman merkittävyyden kokemusta. Heitä tuettiin tunnistamaan ja ilmaisemaan omat toiveensa ja tavoitteensa eri elämän alueilla ja palvelujärjestelmässä. Kokemuksia omasta onnistumisesta ja yhteydenpidon jatkuvuuden tuomaa turvallisuuden tunnetta pidettiin tärkeinä. Näitä myönteisiä, asiakkaan voimaantumista tukevia vaikutusmekanismeja vahvistettiin erilaisten yhteistyömuotojen kautta. Projektin työntekijät osallistuivat asiakkaidensa hoitoneuvotteluihin ja toimivat asiakkaidensa tukihenkilöinä esimerkiksi lääkärikäynneillä. Heille annettiin myös toiminnallista ja välineellistä tukea koti- ja arkiympäristön toimissa.

Myös asiakkaan voimaantumista ehkäiseviä vaikutusmekanismeja löytyi. Jokaisen asiakkaan kanssa yhteistyö ei yrityksistä huolimatta sujunut toivotulla tavalla. Eri tahojen yhteistyönä tehtyjen asiakaskohtaisten suunnitelmien kirjaamisessa oli puutteita. Palvelujärjestelmän toimintakulttuurissa on piirteitä, jotka vahvistavat asiakkaan roolia passiivisena potilaana ja hoitotoimenpiteiden kohteena.

Projektissa on kehitetty ja kokeiltu yhtä palveluohjauksen mallia, jonka laajempaan kokeiluun ja levittämiseen suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa löytyy perusteita. Projektin tuottamaa kokemusta ja projektissa kertynyttä tietoa ja taitoa tullaan hyödyntämään myös Hyvän mielen talo ry:n muissa toiminnoissa.

Asiasanat: kotikuntoutus, palveluohjaus, kuntoutusohjaus, mielenterveys, empowerment, voimaantuminen, realistinen arviointi