Iällä ei ole väliä: hyvinvoivana ja vireänä töissä ja eläkkeellä. Loppuraportti Ikkuna-hankkeessa toteutetun 55-69-vuotiaiden avo-muotoisen varhaiskuntoutusmallin toteuttamisesta

Tiivistelmä

Suomessa on ja on ollut lukuisia kansainvälisesti korkeatasoisia ikäohjelmia, joissa monissa on keskitytty työolojen, työorganisaatioiden toimintatapojen sekä työpaikan työkyky- ja työhyvinvointitoiminnan kehittämiseen tarkoituksena parantaa työoloja eri-ikäisille sopiviksi sekä ikääntyvien työssä jaksamista. Työelämän näkökulman mukaan ihmi¬nen selviytyy työstään, jos hänen voimavaransa ylittävät työn vaatimukset niin, että terveys, turvallisuus ja elpyminen ovat turvatut. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky muodostavat ihmisen voimavarojen perustan. 55–69-vuotiaiden toimintakyky on kokonaisuudessaan vielä hyvä, mutta useilla esiintyy jo rajoituksia toimintakyvyn eri osa-alueilla. Erilaiset rajoitukset voivat edetä nopeasti.

Raportissa tarkastellaan Ikkuna-hankkeessa kehitettyä avomuotoista varhaiskuntoutusmallia, jolla pyritään vaikuttamaan ikääntyvien toimintakyvyn eri osa-alueisiin: työkykyyn, -motivaatioon ja työssä jaksamiseen sekä vireyteen ja elämänlaatuun. Interventiossa keskeistä oli 55–69-vuotiaiden kuntoutustarpeen huomioiminen ja toimintakyvyn heikentymisen hidastaminen pääasiallisesta toiminnasta riippumatta. Työssä olevilla keskeistä oli vaikuttaa työuupumuksen vähentämiseen ja siitä johtuvaan elämänlaadun huonontumiseen. Koko ikäryhmässä toimintakyvyn eri osa-alueiden huomioiminen ja varhainen reagoiminen niiden heikentymiin voi edesauttaa toiminnallisuuden ja elämänlaadun säilymistä pitkälle eläkeikään.

Tähän interventioon osallistui 43 työssä olevaa toimihenkilöä ja 22 eläkeläistä, jotka olivat 56–69-vuotiaita, ja joilla oli lääkärin tarkastuksessa todettu kuntoutustarve mutta ei vakavia toimintakyvyn rajoituksia. Sitoutuminen oli voimakasta, kukaan eri lopettanut ohjelmaa kesken. Ohjelmaan kuului alkutestaukset, kysely, 10 tapaamiskertaa, joilla teemoina olivat kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky, henkinen hyvinvointi sekä työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Ohjelmaa seurasi noin kolme kuukautta sen päättymisestä seurantatestit sekä loppukysely. Eri vaiheissa ohjelmaa kerättiin myös palautetta, jota on käytetty hyväksi toimintakokonaisuuden arvioimisessa tässä raportissa.

Ohjelman teemat vaikuttivat tulosten ja palautteiden perusteella tukevan toisiaan ja muodostavan kokonaisuuden. Ohjelman toimivuuden kannalta osallistujia kuitenkin helpottaisi erilaiset välitehtävät ja niistä annettavat palautteet toimintakyvyn ja hyvinvoinnin eri osa-alueilla. Valitut testit (4,5 h + 4,5 h) toimivat hyvin ikäryhmässä ja ne ovat helposti toteuttavissa myös työpaikoilla. Testit antoivat laajan kuvan fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn eri osa-alueista.

Objektiivisesti mitattuja terveydentilan muutoksia pilotissa saavutettiin hyvin vähän. Eläkeläisillä kuitenkin lihavuus väheni painoindeksin ja vyötärönympärysmitan perusteella merkittävästi; eläkeläiset olivat lisänneet arki- ja hyötyliikuntaa. Terveyskuntotestien mukaan myös työllisillä liikuntakyky oli parantunut. Kognitiivisessatoiminta-kyvyssä heikentymät olivat suhteellisen yleisiä. Pilotin tulokset antoivat viitteitä siitä, että parhaisiin tuloksiin päästiin niiden kohdalla, joiden toimintakyky oli heikentynyt vain vähän. Pilotin avulla ei vaikutettu masennukseen tai elämänlaatuun. Kurssin jälkeen useimmat olivat kuitenkin toiveikkaampia tulevaisuuden suhteen. Palautteissa hyvinvointia pidettiin tärkeänä osana kurssia, sen käsittelyä toivottiin myös syvennettävän ja käsiteltävän enemmän muun muassa ihmissuhteita. Kurssin jälkeen työkyvyssä oli selkeä muutos parempaan, myös työtyytyväisyys parani jonkin verran ja työhaluttomuus väheni. Sen sijaan työhön liittyvien kuormitustekijöiden kokemiseen kurssilla ei ollut vaikutusta. Kurssiin ei sisältynyt työyhteisöinterventiota, mutta jatkossa sellainen voisi olla tarpeen. Kurssin jälkeen eläkeläisten halukkuus tehdä vapaaehtoistyötä oli kasvanut ja myös kiinnostus palkkatyöhön jonkin verran. Tulosten ja palautteiden perusteella ikäryhmässä on selkeä tarve avomuotoiseen varhaiskuntoutukseen, johon sisältyy kognitiivisen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon ja parantamiseen soveltuvia monipuolisia harjoituksia, sekä tavoitteita ja menetelmiä henkisen hyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin kohentamiseen. Kaikilla ei ole mahdollista irrottautua laitoskuntoutukseen. Avomuotoisuus tarjoaa myös mahdollisuuden prosessin kypsyttelyyn ja tavoitteiden etenemisen seurantaan, jossa ryh¬män tuki voi olla tärkeää. Prosessissa on tärkeää myös erilaisten testien ja niistä saatavan palautteen ja yksilöllisten ohjeiden hyödyntäminen.

Avainsanat: työvoiman ikääntyminen, eläköityminen, kuntoutusinterventio, arviointi, ikääntyneiden terveys, fyysinen toimintakyky, psyykkinen toimintakyky, kognitiivinen toimintakyky, työhyvinvointi, työkyky, työssä jaksaminen, elämänlaatu