Hyvistä käytännöistä lupaaviin tuloksiin. Selvitys 55-69-vuotiaiden toiminta- ja työkyvyn edistämiseen keskittyneistä hankkeista ja hyvistä käytännöistä

Tiivistelmä

Suomessa on viime vuosina toteutettu lukuisia ikääntyvien toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen tähtääviä hankkeita ja ohjelmia. Hankkeiden kuntoutustoiminta on usein suuntautunut joko työssä jaksamisen ja selviytymisen tukemiseen ja työkyvyttömyyden uhkan torjumiseen tai sitten toiminta on kohdistunut vanhuus-eläkeikäiseen väestöön, jolla on jo huomattavia toiminnallisia rajoituksia. Tähän väliin jäävät työikäisten vanhimpien ja vanhuuseläkeikäisten nuorempien ikäryhmät: eläköitymisikäiset ovat työuransa loppupuolella tai juuri jääneet eläkkeelle, joten erilaiset toimintakykyä, työkykyä tai työssä ja kotona selviytymistä tukevat projektit eivät juurikaan kohdistu heidän ikäryhmäänsä. Viime vuosina useilla isoilla työpaikoilla on kuitenkin käynnistetty ikäohjelmia, jotka on suunnattu myös kaikkein vanhimpiin ikäryhmiin.

Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa, Kuntoutussäätiön ja UKK-instituutin yhteisessä Ikkuna (Ikääntyvien Työ-, toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi) -hankkeessa tavoitteena oli selvittää ikääntyvien (55–69-vuotiaiden) työ- ja toimintakykyä sekä kuntoutustarvetta, tähän ryhmään kohdistettuja kuntoutuksellisia toimenpiteitä, sekä kehittää toimintamalli, jolla pyritään vaikuttamaan eläköitymisiässä olevien toiminta- ja työkykyyn. Tässä osaraportissa etsitään ja analysoidaan 55–69-vuotiaiden henkilöiden tarpeisiin suunnattua työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista selviytymistä tukevaa ja kehittävää toimintaa tarkastelemalla Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella vuosina 2002–2004 toteutettuja hankkeita sekä Euroopan Sosiaalirahaston tavoite 3 -ohjelman rahoitusta saaneita hankkeita ohjelmakaudella 2000–2006.

Selvityksen kohteena olevia hankkeita tarkasteltiin erityisesti kuntoutuksen näkökulmasta. Kuntoutuksen tarve ja muoto tullee kasvamaan ja muuttumaan, joten on hyvä tuntea jo kehitellyt hyvät käytännöt ja työmenetelmät. Tavoitteena oli löytää kehittämisprojekteja, jotka pyrkivät erilaisin yksilöllisin tai yhteisöllisin toimenpitein kehittämään tai ylläpitämään kohderyhmään kuuluvien osallistujiensa toiminta- ja työkykyä, työssä selviytymisen ja jaksamisen mahdollisuuksia sekä kotona selviytymistä. Näistä hankkeista pyrittiin löytämään sellaisia hyviä käytäntöjä, joita voisi suositella sovellettavaksi myös laajemmassa kontekstissa.

Tarkasteltavat hankkeet jaettiin työssä käyvään väestöön, työttömiin ja muihin työelämän ulkopuolella oleviin, sekä vanhuuseläkeikäisiin kohdistuviin hankkeisiin. Yhteensä 172 hankkeelle lähetettiin strukturoitu survey-kysely (vastausprosentti 58), jolla pyrittiin kartoittamaan muun muassa hankkeisiin osallistuneiden taustatekijöitä, hankkeiden tavoitteita ja keinoja ja menetelmiä päästä tavoitteisiinsa, sekä tavoitteiden toteutumista ja laajempaan käyttöön soveltuvia käytäntöjä. Hankkeiden tulosten vaikuttavuutta voidaan tutkia ja arvioida vasta sen jälkeen, kun hankkeiden tulosten juurruttaminen on onnistunut. Tietyn käytännön tai mallin "hyvyys" voidaankin havaita usein vasta pitkän ajan kuluttua hankkeen päättymisestä. Tässä selvityksessä osa hankkeista oli kyselyn tulosten saamisen aikaan vielä kesken ja päättyneetkään hankkeet eivät läheskään kaikki olleet pystyneet juurruttamaan niissä kehitettyjä malleja. Tästä syystä hyvät käytännöt -määritelmää tarkennettiinkin hyviksi työkäytännöiksi ja lupaaviksi menetelmäkäytännöiksi.

Työelämässä oleville suunnatuissa hankkeissa lupaavia tuote- ja menetelmäkäytäntöjä olivat muiden muassa työnohjaus, työhyvinvointisuunnitelma sekä mentorointi- ja vaihtovalmennusmallit. Hyviksi työkäytännöiksi tunnistettiin esimerkiksi usean organisaation yhteinen suunnittelu-, toteutus- ja kehitysvastuu, iso ja kannustava taustaorganisaatio ja arvioinnin merkityksen sisäistäminen. Työttömien osalta hankkeet suuntautuivat työllistämiseen ja työttömien elämänlaadun parantamiseen. Hyviä työkäytäntöjä työttömille suunnatuissa hankkeissa olivat esimerkiksi jaettu kehittämisvastuu ja selkeä työnjako hankkeiden sisällä. Yksilöllinen oppimis- kehitys- ja työllistymissuunnitelma ja terveydentilakartoitukset sekä toimintakykytestit osoittautuivat toimintamalleja tukeviksi lupaaviksi menetelmäkäytännöiksi. Eläköitymisikäisiin kohdistuvat hankkeet jakautuivat toimintakyvyn heikkenemisen eri osa-alueiden mukaan. Kuntoutujien osallistuminen hankkeiden toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen, sekä omaishoitajien integroiminen kuntoutusinterventioon todettiin hyviksi työkäytännöiksi. Lupaavia menetelmäkäytäntöjä eläköitymisikäisiin kohdistetuissa hankkeissa olivat esimerkiksi verkon avulla tapahtuva tiedon jakaminen eri sektorien palvelutarjonnasta ja sähköinen viestintä sosiaalisen vuorovaikutuksen väylänä haja-asutusalueilla ja liikuntarajoitteisilla.

Raportin lopussa esitetään kehitettyjen toimintamallien onnistumiseen vaikuttavat tekijät taustaorganisaatioiden, työntekijöiden ja hankkeisiin osallistuneiden tasolla. Lisäksi esitetään hanketoiminnan kriittisiä pisteitä. Todetaan, että parhaimmillaan hankkeet ovat aitoja tuotekehityspaikkoja, jotka ovat osaltaan olleet tuottamassa suomalaista hyvinvointia. Tätä raporttia ja sen yhteydessä arvioituja hankkeita on käytetty Ikkuna-pro-jektin kolmannessa, pilottiosuudessa, jossa kehitettiin ja testattiin 55–69-vuotiaille työllisille ja eläkeläisille suunnattu avomuotoinen varhaiskuntoutusmalli. Mallia kehitettäessä otettiin toisaalta huomioon niitä toimintakyvyn osa-alueita ja menetelmiä, joita ei sisältynyt aikaisempiin projekteihin sekä hyödynnettiin tässä raportissa esitettyjä hyviä työmenetelmiä ja huomioitiin kriittisiä pisteitä pilotin toteutuksen eri vaiheissa. Nämä tulokset ovat luettavissa Ikkuna-sarjan kolmannessa osiossa "Iällä ei väliä: hyvinvoivana ja vireänä työssä ja eläkkeellä".

Avainsanat: kuntoutus, hyvät työkäytännöt , lupaavat menetelmäkäytännöt, työelämässä olevat, työttömät, eläkeläiset, arviointi