Good Practice in Finding Good Practice. International Workshop in Evaluation

Tiivistelmä

Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) hankkeissa puhutaan usein hyvistä käytännöistä ja niiden levittämisestä. Mitä hyvät käytännöt oikein tarkoittavat? Miksi joku toimintamalli on ns. hyvä käytäntö mutta joku toinen ei? Kuka määrittelee hyvän käytännön? Näistä asioista on keskusteltu hämmästyttävän vähän. Syyskuussa 2000 Helsinkiin kokoontui joukko asiantuntijoita ja virkamiehiä Suomesta ja muista EU-maista pohtimaan hyvän käytännön käsitettä käytännön esimerkkien valossa. Tapahtuman järjestäjänä oli Kuntoutussäätiö yhteistyössä Stakes Mainstreaming -projektin ja työministeriön kanssa, ja sen 12 esitelmää on nyt julkaistu kirjana Kuntoutussäätiön työselosteita -sarjassa. Artikkelit jakautuvat kolmeen pääryhmään. Muutamat kirjoittajat pohtivat hyvän käytännön käsitettä yleisellä tasolla teoreettisen viitekehyksen tai käytännön kokemuksen avulla. Useimmat esittelevät konkreettista arviointityötä, jonka tarkoituksena on ollut hyvien käytäntöjen löytäminen tai jossa sanaparia on käytetty. Jotkut kirjoittajat pohtivat valtavirtaistamista (mainstreaming) ja sen ongelmia.

Robert Arnkil (Sosiaalikehitys Oy) ja Jari Lindh & Asko Suikkanen (Lapin yliopisto) pohtivat artikkelissaan hyvän käytännön arvioimisen teoreettista viitekehystä. Angelika Bühler (FBAE, Berliini) esittelee kehittämistyötä, joka kytkee hyvän käytännön innovatiivisuuteen ja innovatiivisuuden luonteeseen niin kansallisella kuin EU:n tasolla. Timo Takkula (EU:n komissio) kuvaa EU:n rakennerahastojen ex ante -evaluoinnin tuloksia ja antaa suosituksia paremman käytännön kehittämiseksi. Riitta Kangasharju (työministeriö) kuvaa ESR:n ohjelmatyön tuottamia hyviä käytäntöjä Suomessa.

Alessandra Goria, Daniela Mesini ja Manuela Samek (IRS, Milano) kuvaavat ekonometrisen tutkimuksen, jolla Italiassa on selvitetty Employment-yhteisöaloitteen hyvän käytännön kriteerejä. Simo Mannila, Sari Valjakka ja Mika Ala-Kauhaluoma (Kuntoutussäätiö)esittelevät hyvien käytäntöjen löytämistä työelämäkynnysten ylittämistä koskevassa arviointihankkeessa. Gert Beelmann ja Thomas Kieselbach Bremenin yliopistosta kuvaavat konkreettisten esimerkkitapausten käyttöä hyvien käytäntöjen määrittelemiseksi saksalaisessa nuorisotyöttömyyshankkeessa. Agustin Ozamiz kirjoittajakumppaneineen esittelee hyviä käytäntöjä työttömyyttä ja mielenterveyttä koskevan laajan projektin perusteella.

Jacqui Hansbro (Sheffield) kuvaa valtavirtaistamisen keinoja Ison Britannian Employment -yhteisöaloitteen arvioinnin valossa. Philip Sonderberg (Cirius, Kööpenhamina) esittelee osaamisverkostojen merkitystä tiedonvälityksen ja valtavirtaistamisen välineinä, ja Sirpa Juutinen (Stakes, Helsinki) korostaa yritysten sosiaalisen vastuun tärkeyttä onnistuneen valtavirtaistamisen kannalta.

Julkaistu teos ei anna suosituksia siitä, millaisia hyvät käytännöt ovat ja miten ne voidaan käytännön arviointityössä löytää. Se esittää joukon kansainvälisesti ja kansallisesti perusteltuja tapoja käyttää hyvän käytännön käsitettä ja edistää osaltaan sen entistä systemaattisempaa käyttöä.