Yksilökuntoutus valtionhallinnossa

Tekijät: Janatuinen Esa, Puumalainen Jouni Sarja: Tutkimuksia 56/1996 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 1996 ISBN: 952-5017-04-4 Sivumäärä: 90 sivua Hinta: 17.00 €

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan valtionhallinnossa toteutetun kuntoutustoiminnan tai työkykyä ylläpitävän toiminnan tuloksellisuutta sekä kuntoutusprosesseja. Tutkimuksen perusaineistona olivat maaliskuun 1992 ja maaliskuun 1993 välisenä aikana Valtiokonttorin yksilökuntoutuspäätöksen saaneet henkilöt (N=n.700), joista 156 valikoitiin tutkimukseen. Heistä 119 (76 %) vastasi alkukyselyyn. Kaikkiaan lomakekyselyjä tehtiin kolme; alkukysely, yhden vuoden seurantakysely ja kahden vuoden seurantakysely.Tässä raportissa tarkastellaan lähinnä niitä, jotka vastasivat sekä alkukyselyyn että kahden vuoden seurantakyselyyn (N=104). Kyselyiden lisäksi 22 alkukyselyyn vastannutta haastateltiin ennen kuntoutusta sekä vuosi ja kaksi vuotta kuntoutuksen jälkeen.

Tutkimukseen liittyi myös kuntoutusyhdyshenkilöille tehty kysely. Kysely tehtiin kaikkiaan 200 Valtiokonttorin yhdyshenkilörekisteristä poimitulle yhdyshenkilölle, joista 161 (80 %) vastasi. Sekä alku- että kahden vuoden seurantakyselyyn vastanneista noin viidesosa oli osallistunut ammatilliseen kuntoutukseen, muut lääkinnälliseen kuntoutukseen. Heistä 59 % oli naisia ja iän keskiarvo oli 44 vuotta. Ammattiasemaltaan yli puolet oli alempia toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä sekä työntekijöitä oli molempia noin viidesosa.

Vaikka vastanneet ilmoittivat työtä haittaaviksi tekijöiksi jonkin verran myös työhön tai työyhteisöön liittyviä tekijöitä, olivat vastanneiden käsitykset työtä haittaavista tekijöistä varsin sairaus- tai oirekeskeisiä. Useimmiten työtä haittaava tekijä oli jokin tuki- ja liikuntaelinten sairaus tai oire.

Lääkinnällisenä kuntoutuksena toteutettiin useimmiten fysioterapiaa tai kuntoutuslaitoshoitoa. Yleisin ammatillisen kuntoutuksen muoto oli puolestaan työkokeilu tai työpaikkakokeilu. Vaikka kaikille oli tehty kuntoutussuunnitelma, vain vajaa puolet tiesi kysyttäessä sen olemassaolosta.

Kahden vuoden seuranta-aikana olivat sekä terveydentila että työkyky koko aineiston tasolla parantuneet tilastollisesti merkitsevästi. Sairauspoissaolopäivät olivat kahden vuoden seurannassa edelleen työssä olevilla puolittuneet verrattuna tilanteeseen vuotta ennen kuntoutusta.

Tarkasteltaessa erilaisia kuntoutusprosesseja voitiin todeta useita tekijöitä, jotka olivat yhteydessä kuntoutuksen lopputulokseen. Näitä tekijöitä olivat kuntoutujien lähtötilanne (terveydentilan ja työkyvyn ongelmien haittaavuus), kuntoutujien odotukset kuntoutustoiminnalta, työpaikan suhtautuminen kuntoutujaan ja kuntoutustoimintaan, kuntoutustoimenpiteiden joustava hyödyntäminen, kuntoutuksen suunnitelmallisuus sekä kuntoutuksen eri toimijoiden yhteistyä.

Avainsanat: valtionhallinto, kuntoutus, kuntoutusprosessi

Abstract

Outcome of rehabilitation activity and rehabilitation processes of state employees were studied. The study group (n = 156) is based on those employees (approximately 700) who were granted individual rehabilitation financed by the State Treasury between March 1992 and March 1993. 119 subjects (76 %) answered the baseline questionnaire. Follow-up was carried out with questionnaires after one and two years. This report deals with those 104 Ss who answered both the baseline questionnaire and the two-year follow-up questionnaire and those 22 Ss whose rehabilitation processes were monitored by interviews carried out before the rehabilitation and one and two years after it. Also the rehabilitation co-ordinators at the state work places (n = 200) answered a questionnaire concerning rehabilitation activity. The response rate of the co-ordinators was 80% (n = 161).

Most of the 104 Ss attended medical rehabilitation and only approximately 20 % some vocational rehabilitation activity. 59 % of the Ss were women and mean age was 44 years. More than 50 % of the Ss were lower white-collar workers, approximately 20 % upper white-collar workers and 20 % blue-collar workers.

Although some Ss mentioned factors connected to their work or work environment as reasons for their lowered working capacity, the majority of the Ss considered that problems in their working capacity were due to illness or illness symptoms. The most common illnesses mentioned in this connection were musculoskeletal disorders.

Medical rehabilitation was usually comprised of physical therapy or in-patient treatment at a rehabilitation center. Vocational rehabilitation was mainly comprised of job trials. Although rehabilitation was based on individual rehabilitation plans, only half of the Ss were aware of these plans.

The Ss' state of health and working capacity had improved significantly during the two-year follow-up. Also the number of sick-leave days of Ss still at work at the two-year follow-up had significantly decreased.

The interview data indicated several factors which were connected to the outcome of rehabilitation. These factors included, e.g. the degree of disability caused by problems in health status and working capacity, the Ss expectations concerning rehabilitation, the employers' attitudes towards rehabilitation, flexibility in the implementation of rehabilitation measures, quality of the rehabilitation plans, and collaboration between rehabilitation specialists and other partners involved in the rehabilitation process.

Key words: state employees, rehabilitation, rehabilitation process