Vammaispalvelulain mukaiset palvelut. Kysely palvelujen käyttäjille ja kuntien edustajille
|
Tekijät: Puumalainen Jouni, Laisola-Nuotio Annika, Lehikoinen Tuula Sarja: Tutkimuksia 71/2003 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 2003 ISBN: 952-5017-42-7 Sivumäärä: 67 sivua Hinta: 20.00 € |
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vammaispalvelulain soveltamista palvelujen tarpeen ja käyttökokemusten näkökulmista sekä kuntien näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhminä olivat potentiaaliset vammaispalvelujen käyttäjät ja vammaispalvelulain toteuttamisesta vastaavat kunnat. Kunnista kerättiin tietoa palvelujen järjestämisestä, käyttäjien lukumääristä, hylkäyspäätöksistä, kustannuksista ja paikallisista soveltamiskäytännöistä. Sekä käyttäjiä että kuntia koskeva tutkimus toteutettiin lomakekyselynä vuonna 2002.
Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Lain tarkoittamat palvelut ja tukitoimet perustuvat mm. vammaisuuden asteeseen ja palvelujen tarkoituksenmukaisuuteen. Palvelut on jaettu kunnan järjestämisvelvoitteen piiriin kuuluviin ja harkinnanvaraisiin.
Käyttäjäkyselyn kohderyhmäksi valittiin työikäisistä (18 - 64-v.) Kansaneläkelaitoksen vammaistuen ja eläkkeensaajien hoitotuen saajista korotettua tai erityistukea saavat henkilöt. Otokseen kuului 147 vammaistuen ja 350 hoitotuen saajaa. Näistä ryhmistä vastasi yhteensä 278 henkilöä (56 %), joista 85 oli vammaistuen saajia.
Vastaajissa oli yhtä paljon miehiä ja naisia. Vastaajien keski-ikä oli 47 vuotta. Kyselyyn vastanneiden henkilöiden toimintakyky oli varsin heikko: 65 prosenttia vastaajista tarvitsi avustajaa ainakin yhdellä toimintakyvyn ulottuvuudella. Vain seitsemällä prosentilla vastaajista ei ollut vaikeuksia määritellyillä toimintakyvyn ulottuvuuksilla; heistä suurin osa oli näkö- tai kuulovammaisia. Lähes puolella vastaajista oli nivelten, raajojen tai selän vamma tai sairaus ja yli kolmasosalla hermoston tai lihasten vamma.
Vastaajista 69 % oli käyttänyt vammaispalveluja. Vanhimmassa (55 - 64-v.) ikäluokassa palveluja käyttäneitä oli eniten (77 %). Useimmin palveluja olivat käyttäneet näkö- ja kuulovammaiset sekä ne liikuntavammaiset, joilla oli avustajan tarvetta. Eniten käytettiin kuljetuspalvelua (miltei puolet vastaajista). Viidesosa vastaajista oli käyttänyt asuntoon tai palveluasumiseen liittyviä palveluja tai tukitoimia. Tulkkipalvelua käyttäneitä oli 11 % ja saattajapalvelua käyttäneitä 13 %. Kunnan järjestämisvelvollisuuden piirissä olevia palveluja tai tukitoimia oli käytetty enemmän kuin harkinnanvaraisia.
Enimmillään 11 % vastaajista koki tarvitsevansa järjestämisvelvollisuuden piirin kuuluvia palveluja nykyistä enemmän. Eniten lisätarvetta oli saattajapalveluun. Harkinnanvaraisiin palveluihin kohdistui runsaasti lisätarvetta. Noin neljäsosalla vastanneista oli kokemuksia hakemuksen hylkäämisestä jossain elämänsä vaiheessa. Palvelusuunnitelmia oli laadittu varsin vähän suhteessa niiden koettuun tarpeeseen.
Käytetyistä palveluista koettiin olleen suurta hyötyä arjessa selviytymiseksi. Suurimpana ongelmana pidettiin palveluja ja tukitoimia koskevan tiedon puutetta. Kuusi vastaajaa kymmenestä ei tiennyt tarkasti, mihin palveluihin tai tukitoimiin heillä mahdollisesti olisi oikeus. Tyytyväisimpiä vammaispalvelulain toteuttamiseen olivat palveluja saaneet, iäkkäät ja ne, joille oli laadittu palvelusuunnitelma.
Kuntakyselyyn vastasi 29 kunnan edustajaa (58 %) viidestäkymmenestä otokseen poimitusta kunnasta. Kysely koski kaikenikäisille vuonna 2001 myönnettyjä vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia. Kaikista päätöksistä 92 % koski järjestämisvelvollisuuden piirissä olevia palveluita ja tukitoimia ja 77 % kuljetuspalvelua. Palvelujen kustannukset olivat keskimäärin 1716 euroa asiakasta kohden (vaihteluväli 706–4222 euroa). Hakemusten hylkäysprosentti vuonna 2001 oli 8. Kaksi kolmasosaa palvelujen käyttäjistä oli naisia. Kuljetuspalvelujen käyttäjistä 75 % oli yli 64-vuotiaita. Työikäisten osuus oli suurin henkilökohtaisen avustajan, palveluasumisen ja tulkkipalvelun saajissa. Vajaassa kolmasosassa vastanneista kunnista oli oma vammaispalvelulain soveltamisohje. Kuntien edustajat arvioivat, että lain toimeenpano oli onnistunut vähintään kohtuullisen hyvin.
Avainsanat: vammaispalvelulaki, palvelujen käyttö, koettu tarve, palvelujen kustannukset, vammaisten kokemukset, kuntien kokemukset
Abstract
The research focused on the experiences and opinions of the potential recipients of services and assistance for disabled, and on information from the municipal authorities providing the services. The potential recipients were asked about their needs of services and the experiences of the services already received. Municipal authorities were asked about providing and organizing the services, rates of recipients, denials and expenditures. Both parts of the research were carried out by mail questionnaires.
The goal of the law defining services and assistance for disabled is to enable equal opportunities for the disabled persons as citizens and to reduce and prevent any obstacles the disabled are facing in the society. The services provided by municipal authorities are limited to certain levels of disability and they have two categories by law: those required by law and those evaluated individually.
The target population was working-aged (18 - 64 years) adults receiving larger or special disability allowance or pensioners' care allowance. The sample was drawn from the registers of Social Insurance Institution. The sample size was 147 disability allowance recipients and 350 pensioners' care allowance recipients. The response rate was 56 percents.
The sample consisted of equal rates of both men and women. The average age of the sample was 47 years. The functional capacity of the subjects was rather low; two thirds of the subjects needed an assistant for at least one daily function. Only one out of thirteen subjects was able to cope with daily life without difficulties. Almost half of the subjects had a musculoskeletal disorder and over one third had a nervous system disorder.
69 percents of the subjects were using the services provided by the municipalities. Among the elderly the rate was 77 percents. Those having seeing or hearing disorders and those who needed assistant were using the services most often. The transportation services were used most frequently; almost half of the subjects were using the transportation service. A fifth of the subjects had been using the housing services or assistance. The services and assistance required by law were provided a lot more often than those considered individually.
A minor percentage of the disabled lacked the services required by law; assisted transportation was mostly needed. Many respondents were lacking the services evaluated individually by the authorities. Approximately one subject out of four had an application rejected when applying the services. Individual plans for the services were not made as often as the disabled persons would need them.
The disabled persons found the services provided by authorities important and useful for their everyday life. The greatest problems were the lack of information about the services and about the rights for the services. Six out of ten did not know exactly what services and assistance they might have the right for. The elderly receiving the services and those having an individual plan for services were most satisfied with the implementation of the law.
The municipal authorities were mailed the questionnaire concerning the services and assistance granted to the disabled persons of all ages by the Services and Assistance for the Disabled law in 2001. Of 50 sample municipalities 29 responded (58 %). Most of the determinations made by municipalities concerned the services required by law, and 77 % of them were transportation services. The average expense per service user was 1716 euros. The denial rate was 8 percents. Two thirds of the service recipients were women. 75 % of the recipients of the transportation service were aged over 64. One out of three municipalities had their own instructions when providing services and assistance for the disabled. The municipal authorities estimated that the implementation of the law had been rather successful.
Key words: Services and Assistance for the Disabled Law, use of services, need of services, expenditures of services, experiences of the disabled adults, experiences of the representatives of municipalities