Työikäiset ikääntyvät. 55-69-vuotiaiden terveys, toimintakyky, työkyky ja kuntoutustarve

Tekijät: Pensola Tiina, Rinne Hanna, Roine Sanna Sarja: Tutkimuksia 78/2008 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 2007 ISBN: 952-5017-65-6 Sivumäärä: 307 sivua Hinta: 25.00 €

Tiivistelmä

TAUSTA JA TARKOITUS: Suomessa kuten muissakin Euroopan maissa työikäinen väestö ikääntyy ja sen väestöosuus pienenee. EU-maiden tavoitteena vuoteen 2010 on, että eläkkeelle jäämisikä nousee viisi vuotta ja ainakin joka toinen 55–64-vuotias olisi työssä. Tämän raportin tarkoituksena on kuvata ikäryhmittäin 55–69-vuotiaiden naisten ja miesten terveyttä, toimintakyvyn eri osa-alueita ja työkykyä, sekä näiden tekijöiden yhteyttä kuntoutustarpeeseen, kuntoutukseen osallistumiseen sekä elämänlaatuun liittyviin tekijöihin.

AINEISTOT: Terveys-2000: 1681 55–69-vuotiasta (vastausprosentti 95), Työvoimatutkimus (Vajaakuntoiset työlliset): 4846 55–64-vuotiasta (85 %), Päijät-Häme Ikihyvä : 1895 52–66-vuotiasta (66 %)

MENETELMÄT: Ristiintaulukointi (%-jakaumat) sekä logistinen regressio, 95 %:n luottamusvälit

TULOKSET: Ikääntyvien työikäisten fyysinen terveys, fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky (toky), aistitoiminnot ja työkyky heikkenivät ikäryhmittäin. Muutokset psyykkisessä hyvinvoinnissa ja sosiaalisessa tokyssa olivat pieniä. Jokin pitkäaikainen haittaava sairaus, vika tai vamma oli noin 40 %:lla 45–49-vuotiaista, 60 %:lla 55–59-vuotiaista ja 74 %:lla 65–69-vuotiaista. Naisilla itsearvioituja rajoituksia jokapäiväisessä liikkumisessa (kävely, portaiden nousu, taakan kantaminen) oli 30 %:lla työllisistä ja 58 %:lla ryhmässä muut. Vastaavat luvut olivat miehille 12 ja 39 %. Vaikeudet kognitiivisessa tokyssa (kielellinen sujuvuus, oppimiskyky, sanojen viivästetty mieleenpalautus, mmse) lisääntyivät hieman, mutta tilastollisesti merkitsevästi ikävälillä 55–59 ja 60–64-vuotta, ja lähes kaksinkertaistuivat ikäryhmästä 60–64 ikäryhmään 65–69. Erinomainen työkyky oli 55–59-vuotiaista 24 %:lla ja 60–64-vuotiaista 10 %:lla, työkyvyttömiä 55–64-vuotiaista oli noin 21 %. 63–67-vuotiaista arviolta 48–57 % selviäisi omassa työssään työkykynsä ja toimintakykynsä perusteella. Joka neljäs ei selviytyisi ja joka neljäs tarvitsisi erityisjärjestelyitä sekä mahdollisesti uuden työn.

Terveyden, tokyn ja työkyvyn rajoittumisen yleisyys vaihteli väestöryhmittäin. Työllisillä haittaavia sairauksia oli noin 20 % ja tokyn rajoituksia 50–70% vähemmän kuin kaikilla ikäryhmään kuuluvilla. 63–67-vuotialla työkyky oli erinomainen 19 %:lla vähintään ylemmän keskiasteen suorittaneista ja 4 %:lla perusasteen suorittaneista. Työkykyyn perustuvan arvion mukaan 73 % koulutetuista voisi jatkaa työssä yli 63-vuotiaana mutta perusasteen koulutuksen saaneista ainoastaan 47 %. Toiminta- ja työkyvyn rajoittuminen olivat yhteydessä mm. tehdyn työn raskauteen sekä tarkasteltuihin terveyskäyttäytymiseen liittyviin tekijöihin: lihavuuteen, riittämättömään liikunnan harrastamiseen, humalahakuiseen juomiseen ja unihäiriöihin. 59 % naisista ja 45 % miehistä oli keskivartalolihavia. Joka kolmas liikkui riittämättömästi, erityisesti riittämättömästi liikkuvia oli työllisissä. Työkyvyn rajoittuminen liittyi koettuun elämänlaatuun. Rajoittumista huolimatta eläkeläisillä mielekäs tekeminen, lisäksi naisilla ystävät ja miehillä asuinkumppani, liittyivät parempaan elämänlaatuun. Työllisillä harrastaminen liittyi vähäisempään eläköitymishalukkuuteen, tokyrajoitteisilla myös parempaan elämänlaatuun. Kuntoutukseen osallistuminen ja kuntoutustarve liittyivät selkeämmin fyysisen kuin kognitiivisen tokyn rajoitteisiin. Osallistumisessa oli selkeitä väestöryhmittäisiä eroja, jotka eivät selity tokyn rajoitteilla. Joka toinen ikääntyvä koki tarvitsevansa kuntoutusta. Koettu kuntoutustarve, ja ryhmien väliset erot koetussa tarpeessa, liittyivät tarjolla oleviin mahdollisuuksiin.

POHDINTA: Ikäryhmän kuntoutuksessa tulisi huomioida kognitiivisen toimintakyvyn heikentymisen ennaltaehkäisy, sekä antaa välineitä painon hallintaan, mielekkääseen liikkumiseen (erityisesti alaraajojen lihakset, nivelten liikkuvuus, tasapaino), hyvään unenlaatuun sekä työssä jaksamiseen. Kuntous tulisi suunnata eri väestöryhmien tarpeiden mukaan: ikääntyvien ammatillista kuntoutusta tulisi lisätä, tarpeeseen nähden vähän kuntoutusta oli myös työttömillä, eläkeläisillä, ruumiillisen työntekijöillä sekä yrittäjillä. Työelämän murroksessa toimintakykyisetkin voivat tarvita erityyppisiä joustoja tai kuntoutusta jaksaakseen työssä ja pysyäkseen vireinä ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään työelämän jälkeen.

Avainsanat: ikä, ikääntyminen, työllisyys, eläköityminen, terveys, fyysinen toimintakyky, kognitiivinen toimintakyky, sosiaalinen toimintakyky, työkyky, työssä jaksaminen, kuntoutus, kuntoutustarve, hyvinvointi, elämänlaatu, sosioekonomiset erot, pääasiallinen toiminta

Abstract

Working aged people are getting older in Europe. The national target in Finland is to increase the average retirement age by three years by 2015. The aims of this report are to describe health, different dimensions of functional capacity and work ability among females and males by age and various socio-economic and demographic factors. Secondly, we study the relation of these factors with the participation in rehabilitation (rhb) and the need of rhb, and thirdly we explore the effect of rhb, social integration and various activities on the quality of life among the disabled and persons without disabilities.

Three data sets were used in the study: Health 2000 interview/examination survey (n=1681 persons aged 55–69, participation rate: 95%), Labour Force Survey (LFS2002 Module disability, n=4846 persons aged 55–64, 85%) and Päijät-Häme Ikihyvä (n=1895 persons aged 52–66, 66 %). The results are shown in per cent and odd ratios with 95% confidence limits.

Results. Various limiting longstanding illnesses and disabilities (lli) increased from age 45–49 (40% of persons with lli) to age 65–69 (74%). In psychological health there were only minor changes. Among females, the prevalence of self-perceived daily functional restrictions was 30% for employed and 58% for non-employed. The figures for males we¬re 12% and 39%, respectively. Threshold after which there was a decline of cognitive capacity was between the age groups 60–64 and 65–69. There were major socioeconomic differences in the decreasing of health, functional capacity and work ability. At the age of 63–67, 19% of persons with secondary higher education, but only 4% with basic education had at least 80% left of their work ability. Judging by work ability and functional capacity, approximately 73% of the persons with higher education, and 47% with basic education could continue to work until the age of 68 with minor support. Functional capacity and work ability were related to work history and to factors associated with health-related habits (disturbances in sleep, overweight, sedentary life style and binge drinking). There were clear socioeconomic differences in participation to rhb, these differences were intensified when the need of rhb was taken into account. Difficulties in cognitive function were not related to participation to rhb. In rhb, more attention should be paid to the vocational rhb of the aged workers and to prevention of declining of the cognitive capacity among persons aged 65–69.

Key words: age, ageing, employment, retirement, health, physical capacity, cognitive capacity, social capacity, work ability, rehabilitation, need for rehabilitation, well-being, quality of life, socioeconomic differences, main activity