Toimeenpanon ratkaisuja ja arvioinnin haasteita. Tutkimus uusista työllistymisen tukemisen tavoista

Tekijät: Ala-Kauhaluoma Mika Sarja: Tutkimuksia 76/2007 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 2007 ISBN: 952-5017-59-1 Sivumäärä: 200 sivua Hinta: 25.00 €

Tiivistelmä

Teos on johdantoartikkelista ja viidestä alkuperäisartikkelista koostuva väitöskirjatutkimus. Artikkeleista ensimmäinen on julkaistu vuoden 2002 loppupuolella ja viimeisin vuonna 2006. Tarkastelun kohteena on Suomessa 1990-luvun puolivälin jälkeen käyttöön otetut työllistymisen ja hyvinvoinnin tukemisen tavat. Päätarkoituksena on analysoida ja kuvailla aihepiiriin keskittyvien uusien hankkeiden toimenpiteiden ja toimintamallien taustoja, toimeenpanoa ja tuloksellisuutta.

Työn keskeisenä tutkimusstrategiana on ollut arviointitutkimus. Kokonaisuuden muodostavissa arviointitutkimuksissa hyödynnetään useita erilaisia aineistoja ja menetelmiä. Koska jokainen arviointitehtävä vaatii erikseen harkittavan ja tarkoituksenmukaisen toteutuksen, ei työssä ole yhtä metodia vaan metodeja, joita yhdistää arviointitutkimuksellinen soveltaminen. Laajemmin tutkimuksen kentälle sijoitettuna kyse on konkreettisesta sosiaalitutkimuksesta, jossa arvioidaan sosiaalipoliittisia ohjelmia.

Uuden aallon hyvinvoinnin ja työllistymisen tukemisen tavat edustavat niitä käytännön politiikkainstrumentteja tai tekniikoita, joiden avulla julkinen valta pyrkii harjoittamaan sille annettua tehtävää vastatakseen erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kentän kohtaamiin ongelmiin. Ongelmat ovat sekä sosiaalisia että institutionaalisia. Sosiaaliset ongelmat kulminoituvat pitkittyneeseen työttömyyteen ja syrjäytymiseen, institutionaaliset ongelmat puolestaan vanhojen järjestelmien kyvyttömyyteen ehkäistä kyseisten ilmiöiden olemassaoloa.

Uusien työllistymistä ja hyvinvointia tukevien keinojen pääasiallisena kohderyhmänä ovat heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat tai ns. marginaalityövoimaan kuuluvat työttömät työnhakijat. Kymmenen vuoden aikana kehitetyt työllistymistä tukevat mallit voidaan jakaa lähtökohdiltaan ideaalityyppisesti kahteen osaan. Yhteisöinterventiot viittaavat kehittämistyöhön, jossa päämääränä on ollut uusi yhteisöllinen toimintamalli. Yksilöinterventioilla puolestaan tarkoitetaan hanketyötä, jossa on kehitetty uutta asiakastyön toimintamallia.

Yksilöinterventioihin kuuluvat mallit voidaan jakaa erilaisiin työvalmennuksen malleihin, siirtymävaiheiden koulutus- ja ohjausmalleihin sekä palveluohjaus- ja aktivoitumismalleihin. Yhteisöinterventioista on kyse silloin, kun hanke yksilöinterventioiden sijaan tuottaa uusia yhteisöllisiä rakenteita, yrityksiä tai kohdentuu jo olemassa oleviin yrityksiin. Yhteisöinterventioiksi voidaan lisäksi laskea sellaiset toimintamallit, jotka keskittyvät erityisesti paikallisen tai alueellisen työllisyyden kehittämiseen.

Uuden aallon hyvinvoinnin ja työllistymisen tukemiselle on tunnusomaista, että se ei ole perinteisen valtion normiohjauksen vaikutuspiirissä, vaan omaa kehittämis- tai toimeenpanovaiheessa suhteellisen vapaan toimivallan valtioon nähden tai on siitä kokonaan riippumaton. Tarkastelussa olevat uudet sosiaaliset järjestelmät perustuvat lähtökohtaisesti monitoimijaiseen yhteistyöhön, jossa vastuullisessa asemassa ei ole enää itseoikeutetusti valtiovalta. Uusissa hyvinvoinnin ja työllistymisen toimintatavoissa julkinen vastuu onkin jakaantunut eri hallintotasoilla ja eri sektoreilla toimiville julkisyhteisöille. Näin ollen järjestelmän koordinointiin liittyvää problematiikkaa on samanaikaisesti jouduttu jakamaan useille eri toimijoille. Julkisen vallan päätehtäväksi jää hallinnan ohjaaminen ja valvominen, ei niinkään osallistuminen suoraan ammatilliseen toimintaan.

Avainsanat: arviointi, sosiaalipolitiikka, toimeenpano, työllistyminen, työttömyys, aktivointi, hallinta

Abstract

This work is a doctoral dissertation study, which consists of an introduction article and five original articles. The first article has been published in the latter part of the year 2002 and the latest article in 2006. The study examines the ways of supporting employment and welfare that have been introduced after the year 1995. The main purpose of this study is to analyze and describe the background, implementation and effectiveness of the new projects', measures and operational models in this field.

The main research strategy for this work is an evaluation study, which forms an entity in where different data and methodological approaches were used. Since each evaluation task needs to be carried out in an appropriate and case-by-case considered manner, the study uses no particular method but various methods that are connected by applying evaluation research. When positioned in the wider field of research the study is considered as a concrete social research study that evaluates social policy platforms.

The new ways of supporting welfare and employment represent also those practical political instruments and techniques that the public authorities use, especially when trying to respond to the challenges that especially the field of social and healthcare confront. These problems are both social and institutional. In one hand, social problems culminate in long-term unemployment and social exclusion. The institutional problems, on the other hand, culminate in the inability of the old systems to prevent the existence of those challenges.

The target groups of the new ways of supporting welfare and employment are the most disadvantaged jobseekers in the labour market or unemployed jobseekers that belong in the so called marginal workforce. The models of supporting employment that have been developed during the past ten years can be divided into two different categories. The community interventions refer to the developing work that aims to create a new communal operation model. The individual interventions in turn include projects within the scope of which a new type of customer service has been developed.

The individual intervention models can be divided into various job coaching models, transitional phase education and counselling models as well as service guidance and activating models. Community interventions in turn produce new communal structures or companies or focus on already existing companies. The type of working models that focus especially on developing local or regional employment can also be included in community interventions.

The main characteristic for the new ways of supporting welfare and employment that they are not under the influence of the traditional state guidance. Instead, during the developing and implementation phases they can operate fairly freely in relation to the state or are totally independent from it. The new social systems involved are based on multiple actors' co-operation in which the state authorities are no longer in a responsible position. In fact, in the new models of welfare and employment the public responsibility is divided in different governance levels and to general government operating in different sectors. Thus the problems concerning the coordination of the model are being divided at the same time to many different actors. And yet, the main task left for the public authorities is not so much to take part in the vocational operations but to guide and monitor the governance.

Key words: evaluation, social policy, implementation, employment, unemployment, activation, governance