Lyhyttä ja pitkää. Kuntoutuksen toteuttaminen ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvityksessä
|
Tekijät: Päivärinta Tuija Sarja: Tutkimuksia 60/1999 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 1999 ISBN: 952-5017-13-3 Sivumäärä: 113 sivua Hinta: 13.50 € |
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan kuntoutuksen jakamis- ja tuottamisprosesseja ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvityksessä (ns. IP-projekti). Kuntoutuksen jakamis- ja tuottamisprosesseja lähestytään kolmella tasolla: palvelujärjestelmän, palveluyksiköiden ja palveluhenkilöstön tasoilla. Tutkimusaineiston muodostavat kuntoutustyöntekijöiden haastattelut, seurantatutkimuslomakkeet, Kelan kuntoutuspäätösrekisteri, kuntoutustoimintaa ohjaavat normit ja säädökset sekä muut projektin kirjalliset dokumentit.
Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvitys oli osa Suomen hallituksen työllisyysohjelmaa vuosille 1996-1999, joka toteutettiin kymmenellä paikkakunnalla: Espoossa, Helsingissä, Imatralla, Jyväskylässä, Lahdessa, Oulussa, Porissa, Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Kohderyhmään kuului 15 293 50-58 -vuotiasta pitkäaikaistyötöntä. IP-projektin aikana ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä ohjattiin kuntoutuslaitoksiin yhteensä 1 615 henkilöä, mikä tarkoittaa 14,9 % kokeilupaikkakuntien työvoimatoimistoissa haastatelluista henkilöistä. Näistä 93,9 % ohjattiin kuntoutukseen Kelan paikallistoimiston lähettämänä ja 6,1 % työvoimatoimistojen lähettämänä. Eniten IP-asiakkaita lähetettiin kuntoutustarveselvitykseen (58,2 %). Kuntoutustarveselvitys kestää 1-3 tutkimusvuorokautta, mutta IP-projektissa oli mahdollisuus neljän ja viiden vuorokauden kuntoutustarveselvityksiin. Tätä mahdollisuutta hyödynnettiin hyvin vähän (4,6 % toteutuneista kuntoutustarveselvityksistä).
IP-projektissa oli mukana 31 kuntoutuslaitosta, joista 25:een ohjattiin IP-asiakkaita. 2/3 kuntoutustoimenpiteistä toteutettiin joko kokeilupaikkakunnilla tai ns. seutulippualueella. 1/3 toteutuneista kuntoutustoimenpiteistä edellyttivät IP-asiakkaiden matkustamista vieraalle paikkakunnalle. Kuntoutuslaitosten tavat toteuttaa sama tutkimustyyppi vaihtelevat jonkin verran. IP-projektin aikana esimerkiksi kuntoutustarveselvitys toteutettiin kahdella tiimimallilla ja yhteensä 41 erilaisella työryhmäkokoonpanolla. Suosituin työryhmätyyppi oli lääkäri-sosiaali-työntekijä -pari (31,3 % toteutuneista kuntoutustarveselvityksistä). Kuntoutustyöntekijät sitoivat oman työnsä osaksi muuta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa erilaisilla integrointivälineillä, joita ovat mm. aikaisemmat lausunnot, tutkimuslomakkeet, erilaiset kokoukset ja pu-helinkeskustelut. IP-projektissa kuntoutustyöntekijät sijoittuivat prosessin keskelle, mikä käytännössä tuli ilmi ristiriitatilanteina. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään asiantuntijuuden rakentumista kuntoutustyöryhmän työssä ja kuntoutustyöntekijöiden näkemyksiä IP-asiakkaista.
Asiasanat: kuntoutus, ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät, vertaileva etnografia, palvelukyky
Abstract
A public comprehensive intervention programme for older long-term unemployed jobseekers was launched in 1996 in 10 Finnish municipalities. The programme covered over 15 000 long-term unemployed aged 50 to 58. The first part consisted of jobseekers´ interviews (n = 11 000), on the basis of which various recommendations concerning services for the target group were given.
The Research and Development Centre of the Social Insurance Institution and the Research and Development Unit of the Rehabilitation Foundation conduct evaluation of the programme.
Altogether 1 615 persons (15% of those interviewed) were channeled to vocational rehabilitation. Out of this group, 94% were referred by the Social Insurance Institution and 6% by local job centres. Most clients (58%) were channeled to further assessment of rehabilitation needs with a standard duration of 1-3 days – the project financing allowed a prolonged duration of 4-5 days.
Altogether 31 rehabilitation institutions were involved with the project, with clients referred to 25 institutions. Two thirds of rehabilitation measures were carried out with clients staying at home, in 1/3 of the measures accommodation in the institution was provided due to transport problems.
The report studies production and allocation of rehabilitation within the intervention programme on the level of (1) service system, (2) service units and (3) unit staff. Research material consisted of interviews of the rehabilitation staff, follow-up questionnaire data, referral data base of the Social Insurance Institution, legal norms and decrees concerning rehabilitation in general and other written documents of the intervention programme available to the project.
Rehabilitation services varied according to the institutions. For instance, two models of rehabilitation teams and altogether 41 various team compositions were used for the assessment of rehabilitation needs. The most typical team consisted of a physician and a social worker (31% of the cases). Rehabilitation staff integrated the work performed with the clients into social and health services by means of formal statements and reports, meetings and consultations. The central position of the rehabilitation staff in the rehabilitation process studied caused various conflicts.
The study describes also social construction of expertise in the everyday work of the rehabilitation staff and the staff views on the clients of the intervention programme.
Key words: rehabilitation, long-term unemployed, comparative ethnology