Ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät terveydenhuollossa ja kuntoutuspalveluissa. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvityksen seurantatutkimuksen osaraportti 6

Tekijät: Järvikoski Aila, Peltoniemi Jyri, Puumalainen Jouni Sarja: Tutkimuksia 61/1999 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 1999 ISBN: 952-5017-14-1 Sivumäärä: 113 sivua Hinta: 13.50 €

Tiivistelmä

Tutkimus on osa ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien palvelutarveselvityksen seurantatutkimusta, jota toteuttavat Kelan tutkimus- ja kehitysyksikkö ja Kuntoutussäätiö.Palvelutarveselvitys käynnistyi vuonna 1996 osana Suomen työllisyysohjelmaa 1996-99. Työvoimatoimiston alkuhaastatteluihin osallistui 11 121 henkilöä, joista 10 862 antoi luvan tietojen käyttöön seurantatutkimuksessa.

Käsillä olevan osatutkimuksen tavoitteena oli selvittää niiden ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien elämäntilannetta, työllistymisedellytyksiä ja palvelutarpeita, jotka käyttivät palvelutarveselvityksen aikana terveydenhuollon ja kuntoutuksen palveluja. Toisena tavoitteena oli arvioida terveydenhuollon ja kuntoutuslaitosten antamia palveluja asiakaspalautteen ja muiden toimintaa koskevien tietojen pohjalta. Terveydenhuoltoa koskeva tutkimusosuus perustui suppeaan asiakaspalutekyselyyn, joka tehtiin pienehkölle terveydenhuoltoon ohjattujen näytteelle noin neljä kuukautta työvoimavirkailijan antaman jatkosuosituksen jälkeen. Kuntoutuslaitosten palveluja käyttäneiden elämäntilannetta tarkastellaan paitsi asiakkaiden kokemukseen ja itsearviointiin perustuvien tietojen myös kuntoutuslaitosten työryhmien arvioiden ja merkintöjen pohjalta. Palvelun toteutusta arvioidaan asiakaspalautteen ja kuntoutustyöryhmien antamien tietojen perusteella. Terveydenhuoltoon ohjattiin 2 078 henkilöä eli 19 % alkuhaastatteluissa olleista. Terveydenhuoltoon ohjattujen näyte oli suuruudeltaan 324 ja lomakekyselyn vastausprosentti 72. Arviointi- ja kuntoutuspalveluihin - pääasiassa kuntoutuslaitoksiin - ohjautui noin 1 650 henkilöä eli 15 % haastatelluista. Kuntoutuspalvelut toteutettiin pääosin Kelan kuntoutuksena. Kuntoutuslaitosten palveluja käytti 1 615 henkilöä. Pääosa palveluista oli kuntoutustarveselvityksiä ja kuntoutustutkimuksia. Pitempikestoisten ja kuntoutusorienteisten palvelujen määrä lisääntyi palvelutarveselvitysten aikana vähitellen. Kuntoutuslaitosten työryhmien täyttämät arviointi- ja jatkosuosituslomakkeet saatiin 1 327 henkilöstä.

Terveydenhuoltoon asiakkaat ohjattiin monista syistä. Osalla oli aikaisemmin selvittämättömiä terveysongelmia: neljänneksellä todettiin aikaisemmin toteamaton sairaus. Osalla kyse oli pitkäaikaisen sairauden hoidosta: lääkehoito, jatkotutkimukset ja -hoito sairaalassa, fysioterapia, leikkaushoito ja mielenterveyden hoito olivat yleisimmät hoitotoimenpiteet. Osa ohjattiin terveydenhuoltoon selvittämään kuntoutusmahdollisuuksiaan: lähes puolet ilmoitti saaneensa jatko-ohjauksen kuntoutukseen, lausunnon Kelan kuntoutusta varten tai hoito- ja kuntoutussuunnitelman. Eläkeorienteisen jatkosuosituksen sai 16 %.

Kuntoutuslaitoksiin tulleiden asiakkaiden pääodotukset koskivat terveydentilan tutkimusta ja hoitoa sekä eläkemahdollisuuksien selvittämistä. Asiakkaat arvioivat oman työkuntonsa työllistämismahdollisuutensa melko huonoksi. Myös työryhmän työkuntoarvioiden mukaan asiakkaiden työkunto oli tavallisimmin huono tai välttävä;kokonaisuutena arviot olivat kuitenkin asiakkaiden omia arviointeja positiivisemmat. Neljännekselle selvitys- ja kuntoutusjaksojen asiakkaista laadittiin työelämään siirtymistä tai ammatillista kuntoutumista tukeva jatkosuositus, 16 %:Lee eläkeorienteinen, työnhaun päättämistä tukeva jatkosuositus. Kymmenesosa ohjattiin kuntoutustutkimukseen.

Tutkimuksen mukaan kysymys terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä työttömien erityistarpeita vastaavalla tavalla on edelleen ajankohtainen. Parhaiten pystyttiin palvelemaan kahta ääriryhmää: toisaalta suhteellisen hyväkuntoisia, joiden kohdalla pystyttiin edistämään polkua työelämään, toisaalta huonokuntoisia, jotka palvelun avulla ohjautuivat työelämän ulkopuolelle. Väliin jäi suuri keskiryhmä, jota pyrittiin tukemaan erilaisen hoidon ja elintapoja ja itsehoitoa koskevan ohjauksen avulla, toisinaan myös arkielämän hallintaa tukevin keinoin.

Avainsanat: pitkäaikaistyöttömyys, palvelutarpeet, terveydenhuolto, kuntoutus

Abstract

In 1996, an intervention programme was launched by the Ministry of Labour, Ministry of Social Affairs and Health, the Social Insurance Institution, the Association of Finnish Local and Regional Authorities and the representatives of the employment pension institutes to assess the service needs of the older long-term unemployed in ten Finnish urban municipalities. The Research and Development Centre of the Social Insurance Institution and the Research and Development Unit of the Rehabilitation Foundation are conducting an evaluation study of this intervention programme.

The first part of the program consisted of interviews conducted at the local employment offices between August 1996 and December 1997. About 11 000 unemployed persons participated in these interviews. On the basis of these interviews, recommendations for further measures were given.

The main aim of this part of the evaluation study was to assess the life situation, working and functional capacities and service needs of those who were recommended to health care or who received rehabilitation measures during the implementation of the programme. The other aim was to evaluate the realization of health care and rehabilitation measures, on the basis of information given by the service users and, as to rehabilitation measures, by the rehabilitation teams.

Nineteen percent of those interviewed were referred to health care. The sample of those referred to health care was 324 persons, 72% of which answered the mailed questionnaire. Altogether 1650 persons received rehabilitation, 1615 of whom in rehabilitation centres. A total number of filled-in assessment forms and questionnaires was 1327 (81%).

Unemployed persons were referred to health care for many reasons. Some of them had undiagnosed health problems, others were referred for treatment of chronic illnesses. Almost half of those who received services were referred further to the local office of the Social Insurance Institution for rehabilitation or assessment of occupational disability.

The main expectations of those attending rehabilitation services were related to medical treatment and disability pension. Most of the clients of rehabilitation centres assessed their state of health and working capacity as poor. The assessments of rehabilitation teams were somewhat more positive. Only sixteen percent of the clients were recommended a disability pension or a closer assessment for pension. For a quarter of clients, the recommendations were related to getting back to working life (i.e., support for employment, vocational training or vocational rehabilitation).

The results of this substudy indicate that there is a need for arranging health care services specially tailored for the needs of long-term unemployed persons. Realized measures were helpful, especially in two groups: those whose working capacity was relatively good and whose possibilities for employment could be given extra support, and those who were regarded as occupationally disabled and who were recommended a pension. Other clients, not belonging to either of the above mentioned groups, received many kinds of recommendations. These included medical rehabilitation, self-care, changes in ways of life, and support for everyday living.

Key words: long-term unemployed, service needs, rehabilitation, health care