Ihmisen arvoinen diili. Tuetun työllistymisen hankkeen toimeenpano ja tulokset

Tekijät: Valkonen Jukka, Harju Sari Sarja: Tutkimuksia 73/2005 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 2005 ISBN: 952-5017-50-8 Sivumäärä: 116 sivua Hinta: 22.00 €

Tiivistelmä

Tuetun työllistymisen kehittämishanke Tutka toteutettiin Kuntoutussäätiössä vuosina 2001–2004. Projektin rahoitti Raha-automaattiyhdistys. Projektin asiakkaina (n=62) oli työelämästä syrjäytymisvaarassa olevia korkeasti koulutettuja mielenterveyskuntoutujia (65 %), ammatillista koulutusta vailla olevia nuoria (24 %) ja CP-vammaisia nuoria (11 %). Tuetun työllistymisen toimintamallia toteutettiin projektissa yksilöllisen työvalmentajamallin mukaan ja sitä täydennettiin erilaisin palveluohjauksen keinoin. Tuetun työllistymisen prosessi jaettiin projektissa aloitusvaiheeseen, työnetsintä- ja työhön valmentautumisvaiheeseen ja työllistymisvaiheeseen. Yksilöllisen ohjauksen lisäksi asiakkaille tarjottiin tukea erilaisten ryhmämuotoisten palvelujen kautta. Asiakastyön rinnalla projektissa resurssoitiin voimavaroja työpaikkayhteistyöhön, toimintamallin tuotteistamiseen ja viestintään.

Asiakkuuden päättyessä 34 % asiakkaista oli töissä avoimilla työmarkkinoilla. Keskimääräinen työllistymiseen kulunut aika oli 8,9 kuukautta asiakkuuden alkamisesta. Asiakkuuden alkaessa työttöminä olleiden korkeasti koulutettujen mielenterveyskuntoutuja-asiakkaiden työllistymistä verrattiin työvoimatoimistojen vastaavien asiakkaiden työllistymiseen. Vuoden seurannassa työvoimatoimistojen asiakkaista (n=34) oli työllistynyt 9 %, kun vastaavista projektin asiakkaista (n=23) oli töissä 43 % vuosi asiakkuuden alkamisesta. Työllistyneiden asiakkaiden toimeentulo parani vuoden aikana keskimäärin 684 € ja työllistyneiden keskimääräiset tulot olivat vuoden seurannassa 1505 € kuukaudessa. Asiakkaiden tyytyväisyys eri elämänalueisiin lisääntyi vuoden aikana. Merkitsevät muutokset tapahtuivat asiakkaiden tyytyväisyydessä henkiseen hyvinvointiinsa, aktiivisuuteensa ja aloitteellisuuteensa ja fyysiseen kuntoonsa. Puolet seurantakyselyyn vastanneista arvioi työkykynsä paremmaksi seurannassa kuin alkukyselyssä. Asiakkaat arvioivat, että projektilla oli ollut myönteinen vaikutus heidän mielialaansa, itseluottamukseensa ja luottamukseensa tulevaisuuteen. Asiakkaan ja työvalmentajan välinen vuorovaikutus oli niin asiakkaiden, työvalmentajien kuin yhteistyökumppaneidenkin arvioiden mukaan merkittävin myönteisiä kokemuksia ja tuloksia tuottanut tekijä.

Projektin toimeenpanoa ja tuloksia arvioitiin useista näkökulmista. Ohjaus-/asiakasprosessien mukaisesti tarkasteltuna keskimääräinen asiakkuuden kesto oli 14,7 kuukautta ja ohjaustapahtumia oli keskimäärin 2,1 kuukaudessa asiakasta kohti. Asiakkuuden kesto ja ohjauksen intensiivisyys vaihteli huomattavasti asiakkaittain. Työnantajat olivat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä projektin asiakkaiden työllistämiseen ja yhteistyöhön projektin kanssa. Mielenterveysasioista työnantajilla oli kuitenkin oman arvionsa mukaan liian vähän tietoa. Projekti teki monimuotoista yhteistyötä asiakkaita projektiin ohjanneiden tahojen kanssa. Yhteistyössä mukana olleen työvoimatoimiston työntekijät arvioivat yhteistyöllä olleen vaikutusta asiakkaiden tilanteeseen, työnantajien valmiuteen työllistää vajaakuntoisia työntekijöitä ja työvoimatoimiston työntekijöiden omaan työhön. Yhteenvetona voidaan todeta, että projektissa onnistuttiin kehittämään toimivia käytäntöjä asiakkaiden tukemiseen. Työnantajien kanssa tehtävään yhteistyöhön tulisi jatkossa löytää vielä lisää resursseja ja keinoja.

Avainsanat: tuettu työllistyminen, työttömyys, palveluohjaus, mielenterveyskuntoutujat, nuoret, CP-vammaiset, arviointi

Abstract

The Rehabilitation Foundation carried out the Tutka project in 2001–2004 with funding from the Finnish Slot Machine Association. The client groups (n=62) included persons with academic studies suffering from mental health problems at risk of exclusion from working life (65%), young people without vocational qualifications (24%) and young persons with CP (11%). The support given was in the form of individual job coaching supplemented by case management. The process of supported employment was divided into three stages, i.e. the initial stage, job seeking and coaching, and employment. In addition to individual counselling, the clients attended group activities. In addition to client work, resources were allocated to cooperation with employers, turning the operating model into a product and disseminating information about it.

At the end of the project, 34% of all clients were employed in the open labour market. The average time until employment was 8.9 months from the time when support was first provided. The employment results of the clients with mental health problems were compared with those of comparable clients at employment offices. After a one-year follow-up period, 9% of the employment office clients (n=34) were employed, while 43% of the project clients (n=23) were at work. The income of the employed clients increased by EUR 684 on average over the one-year follow-up period and their average income during that follow-up period amounted to EUR 1505 per month. Their satisfaction with different aspects of life also improved. The most significant changes took place in the clients' mental well-being, level of activity and initiative, and physical condition. Half of the respondents in the follow-up reported that their working capacity had improved from what it had been in the initial survey. The clients reported that the project had had a favourable effect on their state of mind, self-confidence and confidence in the future. The clients, job coaches and cooperation partners were all of the opinion that the interaction between clients and job coaches was the most significant single factor contributing to the favourable experiences and results.

Project implementation and results were evaluated from a variety of aspects. The average duration of the support process was 14.7 months with 2.1 counselling sessions per client per month. The duration of support and intensity of counselling varied substantially from client to client. The employers were generally satisfied with their new employees and with their cooperation with the project. According to the employers' own estimates, however, they were not sufficiently well informed about mental health problems. The project cooperated in a variety of ways with the parties who had referred the clients to the project. The employment offices reported that cooperation had had an effect on the clients situation, the employers' readiness to employ people with disabilities and the work at the employment offices. To sum up, the project succeeded in developing effective practices for supporting job-seeking clients, although even more resources and measures should be found to strengthen cooperation with the employers.

Key words: supported employment, case management, mental health problems, young adults, young persons with CP, unemployment, evaluation