Hallinnantunne työkyvyn kulmakivenä

Tekijät: Järvilehto Soili Sarja: Tutkimuksia 58/1997 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 1997 ISBN: 952-5017-07-9 Sivumäärä: 59 sivua Hinta: 13.50 €

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten aktivoiva kuntoutus vaikuttaa keski-ikäisten, naispuolisten, monisairaiden meijerityöntekijöiden (N=26) työkykyyn ja hallinnantunteeseen. Tutkimustehtävänä oli seurata muutoksia työkyvyssä ja hallinnantunteessa sekä analysoida hallinnantunteen ja työkyvyn keskinäiset riippuvuudet ja niissä kuntoutuksen kuluessa tapahtuneet muutokset. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselykaavakkeita, joiden avulla kuntoutujat arvioivat omia subjektiivisia tuntemuksiaan kuntoutuksen alkaessa, keskellä ja päättyessä. Kuntoutus kesti viisi viikkoa ja se toteutettiin kolmessa jaksossa puolen vuoden aikana yhteistyössä Kelan ja työterveys-huollon kanssa.

Aktivoiva kuntoutus perustuu tietoisuutta herättävään, kuntoutujakeskeiseen ja kokonaisvaltaiseen biopsykososiaaliseen toimintamalliin. Itsensä tiedostamiseen, toteuttamiseen ja sitä kautta sisäisen hallinnantunteen kasvamiseen pyrittiin psykologisilla keinoilla. Näitä olivat rentoutuminen, visualisoiminen, kehotietoisuutta kasvattavat harjoitukset, positiiviset, voimavarakeskeiset NLP-harjoitukset sekä ekspressiiviset taide- ja luovuusterapeuttiset harjoitukset. Ohjelmassa sovellettiin psykodynaamisen, humanististen ja kognitiivis-behavioraalisen psykologian oppisuuntien näkemyksiä.

Tulokset osoittivat, että aktivoivan kuntoutuksen aikana työkyky ja hallinnantunne paranivat ja että hallinnantunne muodosti työkyvyn osa-alueiden keskeisen ytimen. Hallinnantunteen vahvistuessa työkyvyn osa-alueet, koettu työkyky ja työtyytyväisyys paranivat ja työvaikeudet vähenivät. Henkisen uupuneisuuden vähentyessä koettu työkyky, hallinnantunne ja työtyytyväisyys vahvistuivat ja työvaikeudet vähenivät. Työvaikeuksien väheneminen ei puolestaan lisännyt työkykyä eikä hallinnantunnetta. Vastaavasti kivun kokemisen väheneminen oli viitteellisesti yhteydessä hallinnantunteen kasvuun, mutta ei mihinkään työkyvyn osa-alueeseen.

Oman itsensä ja työkykynsä kokonaisvaltainen tunteminen ja itsehoitokeinojen oppiminen ja niihin sitoutuminen vahvistivat kuntoutujaa ja antoivat hänelle sisäisen hallinnantunteen, toiminnallisen valmiuden, kompetenssin itsensä ja työkykynsä hoitamiseen. Kuntoutujat kokivat tämän myönteisenä, mikä taas antoi optimismia ja toivoa ja vauhditti kuntoutumista. Tutkimus osoittaa, että kehitettäessä varhaiskuntoutusohjelmia psykologisen tiedon hyödyntäminen antaa mahdollisuuden lisätä kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Avainsanat: työkyky, kuntoutus, hallinnantunne, optimismi, luovuus, taideterapiat

Abstract

The study examines the effects of activative rehabilitation on the working capacity and feelings of mastery of middle-aged creamery workers (n = 26, women) with multiple diseases. The focus is on following the changes and the interdependence of working capacity and feelings of mastery during and after rehabilitation. The rehabilitees answered questionnaires where they assessed these factors before, during and after the the rehabilitation period. The total duration of rehabilitation was five weeks during a six month period. The rehabilitation was carried out at the Rehabilitation Foundation in cooperation with the Social Insurance Institution and the occupational health units.

Activative rehabilitation was based on a client-centered, holistic biopsychosocial model. Psychological methods were aimed to support the strengthening of internal locus of control beliefs through improved self-realization and self-awareness. These methods included relaxation, visualization, improving body-awareness, positive NLP-exercises and expressive art and creativity exercises. The programme was based on psychodynamic, humanistic and cognitive-behavioral approaches.

The results showed that during rehabilitation the working capacity and feelings of mastery of the rehabilitees improved significantly. These factors were clearly interdependent, e.g. while feelings of mastery improved also subjective working capacity and job satisfaction improved and work difficulties decreased. While burn-out symptoms decreased also working capacity, feelings of mastery and job satisfaction improved and work difficulties decreased.

Learning to know oneself and factors associated with one's working capacity and learning suitable self-care methods seem to strengthen the rehabilitees' internal locus of control beliefs and competencies for self-care. The rehabilitees found these outcomes positive and this made their future perspectives more optimistic and hopeful. The results indicate that in early rehabilitation the implementation of psychological knowledge into the programme can enhance its effectiveness.

Key words: working capacity, rehabilitation, feelings of mastery, optimism, creativity, art therapy