Cognitive-behavioral aspects of chronic back pain

Tekijät: Estlander Ann-Mari Sarja: Tutkimuksia 50/1995 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 1995 ISBN: 951-8957-96-7 Sivumäärä: 63 sivua Hinta: 10.00 €

Tiivistelmä

Tässä tutkimuksessa, joka koostuu johdanto-osasta ja viidestä empiirisestä tutkimuksesta, käsitellään tiettyjä kroonisen selkäkipupotilaan tutkimiseen ja kuntoutukseen liittyviä näkökohtia kognitiivis-behavioraalisesta näkökulmasta käsin. Tutkimuksiin osallistui kaikkiaan 685 pitkäaikaisia tai toistuvia selkä- tai niskakipuja potevaa henkilöä, joita tutkittiin tai kuntoutettiin eri laitoksissa Suomessa.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin monitieteellisen, intensiivistä fyysistä harjoitusta sisältävän Sisu-kuntoutusohjelman vaikutuksia. Tulokset osoittivat tilastollisesti merkitseviä muutoksia selän suorituskyvyssä ja mielialassa, mutta eivät kivun pahenemista neljä viikkoa kestävän kuntoutusjakson aikana. Kolmen viikon seurannassa todettiin selvää subjektiivisen voinnin ja toimintakyvyn paranemista ja kivun vähenemistä, ja nämä muutokset olivat melko pysyviä myös vuoden seurannassa. Työssä käyvien osuudessa ei tapahtunut muutoksia. Kontrolliryhmää ei tutkimuksessa ollut, mikä rajoittaa johtopäätösten vetämistä hoidon tuloksellisuudesta. Tutkimus osoittaa, että monialaiseen kuntoutusohjelmaan voidaan turvallisesti sisällyttää intensiivistä fyysistä harjoitusta. Mikäli tavoitteena on työhön paluu, pitäisi kuntoutukseen sisältyä enemmän työhön liittyvää toimintaa.

Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin joitakin tämän kuntoutusohjelman tuloksellisuutta mahdollisesti ennustavia psykologisia tekijöitä. Tulosten mukaan ne henkilöt, joilla kuntoutukseen tullessa oli optimistisempi käsitys terveydestään ja heikompi usko muiden (auktoriteettien) kontrolliin hyötyivät kuntoutuksesta enemmän ja olivat seurantahetkellä palanneet työhön suuremmassa määrin kuin sellaiset henkilöt, joiden optimismi oli ennen kuntoutusta heikompi. Tulokset osoittivat myös, että ne henkilöt, joiden optimismi kasvoi kuntoutuksen aikana, olivat palanneet työhön sairaslomalta suuremmassa määrin kuin ne joiden optimismi ei muuttunut jakson aikana.

Kolmas ja neljäs osatutkimus liittyi selkäkipupotilaiden fyysisen, isokineettisella menetelmällä arvioidun suorituskyvyn mittaamisen luotettavuuteen. Tulosten mukaan isokineettisen mittauksen toistaminen johti merkittävään suoritustason paranemiseen selkäkipupotilailla. Isokineettistä suoritusta ennusti parhaiten – paremmin kuin ikä, pituus ja paino – henkilön usko omiin kykyihinsä selviytyä fyysistä rasitusta vaativista suorituksista ("self-efficacy").

Viides osatutkimus koski yleisesti käytetyn depressiolomakkeen validisuutta kipupotilailla. Tulokset osoittivat, että sellaiset osiot, jotka saattaisivat selittyä kipuongelman pohjalta, olivat selvästi voimakkaammin yhteydessä kivun voimakkuuteen kuin muut depression oireet. Depressiolomakkeen summapisteen käyttäminen kipupotilailla voi näin ollen johtaa depression ylidiagnostisoimiseen. Tällaista lomaketta voidaan käyttää alustavana kartoitusmenetelmänä ja jatkotutkimusten pohjana, mutta ei sellaisenaan depression diagnoosin tai hoidon perustana.

Avainsanat: krooninen selkäkipu, kognitiivis-behavioraalinen, tutkiminen, hoito

Abstract

This thesis, which comprises an introductory section and five empirical studies, elucidates some aspects of treatment and assessment of chronic back pain patients from a cognitive-behavioural perspective. Subjects were in all 685 persons with chronic or recurrent back pain remitted to assessment or rehabilitation in various rehabilitation institutes in Finland. The empirical studies show that the cognitive-behavioural model is able to make important contributions to the understanding and management of chronic back pain and to scientific research.

In Study 1, the "Sisu" treatment programme, based on the new functional restoration paradigm, led to considerable increases in measures of physical performance and mood, but no average increases in pain. The results were mainly maintained at the one-year follow-up, but the percentage of patients who were working was unchanged. The study did not include a control group, so no definite conclusions about the effectiveness can be made. The results indicated that this kind of treatment is beneficial for the patients in many respects, and pointed to a need for more work-oriented rehabilitation efforts in the treatment.

In Study 2, optimism and control beliefs, as assessed before the treatment, were shown to predict the outcome of this treatment program, and increased optimism was related to good treatment results in terms of return to work and increase in subjective functioning.

In studies 3 and 4, isokinetic performance was shown to be clearly determined by psychological variables. A mere repetition of the isokinetic assessment procedure led to a significant increase in performance, and self-efficacy beliefs, i.e., the patient's beliefs in his or her capability, was the most powerful predictor.

In Study 5, the validity of a commonly used psychometric assessment method developed for other patient populations was shown to be questionable when applied to chronic back pain patients and pointed to the importance of a qualitative analysis of the results obtained by the self-report questionnaire. Many of the symptoms included in the questionnaire seemed to be confounded with the pain problem. A sum score is probably useful as a preliminary screening tool, especially if the items are analysed separately, but the diagnosis of depression and subsequent treatment should be based on a more thorough assessment.

Key words: chronic back pain, cognitive-behavioural, assessment, treatment