Asiakas kuntoutuksen yhteistyöryhmässä. Institutionaalisen kohtaamisen jännitteitä

Tekijät: Kokko Riitta-Liisa Sarja: Tutkimuksia 72/2003 Kustantaja: Kuntoutussäätiö Kustannuspaikka:: Helsinki 2003 ISBN: 952-5017-44-3 Sivumäärä: 259 sivua Hinta: 25.00 €

Tiivistelmä

Tutkimuksen tehtävänä on analysoida kuntoutusasiakkaan suhdetta lakisääteiseen, moniammatilliseen kuntoutuksen asiakaspalvelun yhteistyöryhmään. Työryhmän kuntoutuskäytäntöä tarkastellaan Michel Foucault`n (1980) dispositiivin käsitteen kautta, joka yhdistää sekä diskursseja että käytäntöjä tietyssä historiallisessa tilanteessa. Tutkimus keskittyy kysymykseen, millä tavoin asiakasyhteistyöryhmän kuntoutuskäytäntö toteutuu puhuntana ja toimintana.

Tämä kuntoutuksen asiakasnäkökulmaa käsittelevä tutkimus kuuluu sosiaalityön tieteenalaan. Se on aineistolähtöinen ja pohjautuu 20 kuntoutusasiakkaan teemahaastatteluun. Tutkimus käsittelee asiantuntijaryhmän työskentelyä, jossa rakennetaan neuvotellun järjestyksen (Strauss 1978) kautta sosiaalista järjestystä asiakkuuden ja asiakkaiden ongelmiin. Asiakkailla on kuntoutusta, palvelujärjestelmän yhteistyötä ja arkipäivässä selviytymistä koskevia ongelmia.

Työryhmän kuntoutuskäytännön toteutumista tarkastellaan kolmella tasolla: neuvottelusuhteena, vuorovaikutussuhteena ja instituutiosuhteena. Niistä jokaisella on merkitystä asiakkaiden elämäntilanteen, identiteetin ja elämänkulun jäsentymiseen. Asiakkaille työryhmän kokous merkitsee elämäntilannetta koskevaa neuvottelua, psykososiaalista auttamistyötä ja elämänkulkua koskevaa päätöksentekoa.

Asiakasyhteistyöryhmässä puhunta ja toiminta asettuvat usein toisiaan vastaan. Kuntoutus osoittautuu työryhmässä vaietuksi ja laiminlyödyksi mahdollisuudeksi. Työryhmä toimii asiakkaiden kuntoutustarpeen arvioinnista ja ratkaisuista päättävänä instituutiona. Se ohjaa kolmasosan asiakkaista kuntoutukseen, kaksi kolmasosaa työllistymään tai eläkkeelle. Kokouksen jälkeen tehdyssä seurantakyselyssä käy ilmi, että useimpien asiakkaiden kohdalla neuvottelu ei tuo asiakkaiden tilanteisiin odotettua järjestystä tai muutosta. Useimmiten työryhmä ratkaisee viranomaisten yhteistyön ja asiakkuuden ongelman asiakkaan ongelman jäädessä ratkaisematta.

Institutionaalisessa kohtaamisessa osa asiakkaista saa apua, kun taas osalle oman asian käsittely ryhmässä on rankka kokemus. Jos asiakkaiden kokema kohtaaminen on onnistunut, se käynnistää muutokseen johtavan prosessin.

Kuntoutusdiskurssien ja kuntoutuskäytännön välinen jännite ilmenee kuntoutuslakien, työryhmän toimeenpaneman kuntoutuskäytännön ja asiakkaiden elämäntilanteiden välisenä ristiriitana. Asiakkaiden kokemusten kautta on nähtävissä, että puhunnan ja toiminnan dispositiivi noudattaa aktiivisen kuntoutus-, työvoima- ja sosiaalipolitiikan linjauksia. Dispositiivi muotoilee uudelleen yksilön ja yhteiskunnan suhteen. Aktiivisuutta ja asiakasvastuuta korostava diskurssi ilmentää hyvinvointipolitiikan uudelleentulkintaa, yksilöllistä elämänpolitiikkaa, sosiaalisen vastuun muutosta ja yksilövastuun rationaalisuutta. Taloudellinen lama oikeuttaa ja aktiivisuusretoriikka kätkee ideologisen käänteen, joka merkitsee muutosta hyvinvointivaltion vastuusta kohti yksilövastuun yhteiskuntaa.

Avainsanat: asiakas, kuntoutus, asiakasyhteistyö, kuntoutuskäytäntö

Abstract

This study seeks to analyse the rehabilitation client's relationship with a client-service cooperation group providing statutory multidisciplinary rehabilitation. The working group's rehabilitation praxis is viewed in terms of Michel Foucault's (1980) concept of dispositif, combining both discourses and practices in a definite historical situation. The research focuses on the ways in which the rehabilitation practice of the cooperation group is realized in terms of discourse and activity.

Addressing the client's perspective in rehabilitation, this study belongs to the discipline of social work. It proceeds from the material, being based on thematic interviews with 20 rehabilitation clients. The study focuses on the work of the expert group, in which a social order for the problems of clientship and the clients is constructed through negotiated order (Strauss 1978). The clients have problems related to rehabilitation, cooperation with the system of services and coping with everyday life.

The realization of the group's rehabilitation practice is approached at three levels: as a negotiation relationship, as interaction and as an institutional relationship. Each of these is important for the clients' situation, identity and lifecourse. For the clients a meeting of the group signifies a negotiation of their situation, psychosocial assistance, and decision making concerning their lifecourse.

In the client cooperation group, discourse and practice are often opposed. Rehabilitation proves to be a silenced and neglected opportunity in the group. The group acts as an institution ruling on the assessment of clients' rehabilitation needs and related decisions. It directs one-third of clients to rehabilitation, and two-thirds into employment schemes or to be pensioned. A follow-up survey made after the meeting shows that for most of the clients the negotiation does not introduce the expected order or change into their situation. Some clients receive help in institutional encounter, while for others dealing with one's own affairs in a group is a difficult experience. If the client's experience of encounter is successful, it will launch a process leading to change.

The tension between rehabilitation discourses and practice emerges in the conflict between rehabilitation legislation, rehabilitation in practice implemented by the group and the situations of the clients. The dispositif reshapes the relationship of the individual and society. Discourse underlining activity and the responsibility of the client express a new interpretation of welfare policies, individual life politics, change in social responsibility, and the rationalism of individual responsibility. The economic recession justifies and the rhetoric of activity masks an ideological change signifying a transition for the responsibility of the welfare state towards a society of individual responsibility.

Key words: client, rehabilitation, client cooperation, rehabilitation practice