”Ihan toisella tsempillä puskee vaikka ikää on”. Arviointitutkimus HKR-Tekniikan ikäohjelman toteuttamisesta, toteutumisesta ja vaikutuksista

Tiivistelmä

Arviointitutkimuksessa tarkastellaan Helsingin kaupungin rakennusviraston yksikön, HKR-Tekniikan ikäohjelman eri elementtien toteutusta ja toteutumista sekä toiminnan vaikutuksia yhtäältä esimiesten ja työntekijöiden kokemuksellisesta näkökulmasta ja toisaalta tilastotietojen perusteella. Ikäohjelman tavoitteena oli myöhentää eläköitymisikää, vähentää osa-aika eläkkeelle siirtymistä sekä kasvattaa työssäoloajan läsnäoloprosenttia. Ohjelman suunnittelu alkoi vuonna 2002 ja käytännön toteutus vuoden 2004 alussa. Arviointitutkimus käynnistettiin vuoden 2004 huhtikuussa. Tutkimuksen on rahoittanut Työsuojelurahasto sekä Helsingin kaupunki.

Ikäohjelman ja arviointitutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikki 45-vuotiaat ja sitä vanhemmat työntekijät, joita oli noin 270 henkilöä. Tutkimusmenetelminä käytettiin strukturoituja teemahaastatteluja, jotka toteutettiin seurantaluonteisesti vuosien 2005 ja 2006 lopussa ikäohjelmaan osallistuneille työntekijöille ja esimiehille sekä työterveyshuollon ylläpitämiä terveystarkastustilastoja, sairauspoissaolotilastoja, eläketilastoja sekä organisaation dokumentteja.

Teemahaastattelujen perusteella ikäohjelman toteutus onnistui suhteellisen hyvin alun vaikeuksien jälkeen. Ohjelman suunnittelu ja valmistelu oli tehty huolellisesti, osallistavalla tavalla ja tilannetekijät olivat ohjelmalle suotuisat ja vaikutusmekanismit toimivat odotetusti. Esimiehet saatiin sitoutettua ohjelmaan ja sen tavoitteisiin ja motivoitua pitkäjänteisesti toteuttamaan ohjelmaa. Organisaatiossa saatiin luotua ikääntyneitä arvostava ja kunnioittava ilmapiiri. Toisaalta ohjelma jäi sekä esimiehille että työntekijöille hieman liian abstraktiksi, mikä selvästi vaikeutti ohjelman toteutusta ja vaikutti myös osaltaan ohjelman tuloksellisuuteen. Avainasemassa ohjelman toteutuksen onnistuneisuudessa olivat ylimmän johdon vahva sitoutuneisuus ja kannustus, lähiesimiesten sitoutuneisuus, työterveyshuollon toimivuus sekä ikäohjelman työkalut, jotka mahdollistivat ohjelman käytännön toteutuksen.

Ohjelmalla oli monia myönteisiä vaikutuksia. Haastatteluiden perusteella voitiin todeta muun muassa työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin parantuneen, tietoisuuden ja kiinnostuksen liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja kohtaan lisääntyneen, ja heidän jaksavan työskennellä todennäköisemmin viralliseen eläkeikään saakka. Esimiesten havaittiin arvostavan ikääntyneitä työntekijöitä enemmän, tuntevan paremmin alaisensa sekä heidän tarpeensa, ikäjohtamisen valmiuksien kasvaneen ja henkilöstöjohtamisen korostuneen. Työyhteisölliset vaikutukset näkyivät avoimempana viestintänä, työnjohdon ja työntekijöiden välisen ymmärryksen ja luottamuksen kasvamisena, yhteenkuuluvuudentunteen lisääntymisenä, ikääntyneiden arvostuksen ja kunnioituksen lisääntymisenä, ikäryhmien välisen kanssakäymisen parantumisena ja kokemuksellisen tietotaidon parempana välittymisenä.

Tilastotietojen valossa osa-aikaeläkkeelle siirtyi ikäohjelman aikana vähemmän työntekijöitä, keskimääräinen eläkeikä nousi, sairauspoissaolot ja tuotantopäivien menetykset vähenivät vuonna 2006 ja työkykyindeksi pysyi samalla tasolla.

Avainsanat: arviointi, ikäohjelma, ikäjohtaminen, ikääntynyt työntekijä, sairauspoissaolot,
eläkkeelle siirtyminen, eläkeajatukset