Helsinkiläisessä Osuuskunta Toivossa työskentelevä sosiaaliohjaaja Heli Koivuniemi on käyttänyt ratkaisukeskeistä menetelmää pitkään nuorten parissa toimiessaan. Hän työskentelee nuorten kanssa, joilla on muun muassa päihdeongelmia, psyykkisiä sairauksia, itsetuhoisia ajatuksia, oppimisvaikeuksia tai rikostausta.
Ongelmien sijaan Koivuniemi haluaa keskittyä voimavaroihin ja ratkaisuihin. Hän perehtyi ratkaisukeskeiseen menetelmään jo 1970-luvulla. – Siinä kolahti se, että luotetaan yksilöön ja hänen mahdollisuuksiinsa selviytyä. Se on edelleen se punainen lanka, jonka nimeen vannon. Olemme yksilöitä, meillä on erilaiset tavat, tyylit ja mahdollisuudet ratkaista asioita. Mottonamme on "Minä hallitsen ongelmaa, eikä ongelma minua".
– Meidän auttavien tahojen tehtävä ei ole aina tuoda valmiita malleja ja määrätä, vaan antaa tila toimia ja tukea. Olennaista on luottamus yksilöön, hänen mahdollisuuksiinsa ja siihen, että kun hän asettaa tavoitteet, ne ovat hänen kohdallaan sillä hetkellä elämäntilanne ja tausta huomioonottaen oikeat.
Mahdollisuus kokeilla on hienoa
Koivuniemen vetämillä kursseilla käytetään mm. toiminnallisia menetelmiä. Tavoitteena on tukea nuoria ottamaan vastuuta omasta elämästään. Esimerkiksi tuetussa oppisopimuskoulutuksessa on mukana nuoria, joilla ei ole ollut voimia eikä mahdollisuuksiakaan päästä opiskelemaan, työharjoitteluun tai työpaikkaan. Osuuskunta Toivon työntekijät tekevät koko oppisopimusajan nuorten kanssa kuntoutus- ja tukityötä. Alusta alkaen lähdetään nuoren omasta ajatuksesta siitä, mitä oppisopimuskoulutus hänen kohdallaan merkitsee. Hän itse avaa asian ja visioi.
– Vanhakantaisessa ongelmien käsittelyssä asiantuntija sanoo, mikä on toisen hyvä ja mitä kohti tulee kulkea. Ratkaisukeskeisessä menetelmässä yksilöä aktivoidaan ottamaan vastuuta omasta elämästään. Yhdessä pohditaan, kun tulee vastaan vaikeasti ylitettävä vuori. Mutta silloinkaan ohjeita ei tyrkytetä, vaan tuetaan ihmistä menemään yli vuoren, Koivuniemi kuvaa työskentelyn periaatteita. Esimerkiksi alan valinnan kanssa pähkäilevää nuorta autetaan pohtimalla hänen kanssaan niitä asioita, joista hän pitää ja sitä, miltä erilaisten asioiden tekeminen tuntuu. Kaukana oleva tavoite pilkotaan pieniin konkreettisiin välitavoitteisiin.
Koivuniemi kokee, että ratkaisukeskeisellä menetelmällä on paljon annettavaa vaikeuksia kokeneille nuorille. – Monella itsetunto on mennyt ja itsetuntemuskin tukossa. Ratkaisukeskeinen menetelmä avaa sen, koska siinä saa edetä omaan tahtiin pienin askelin. Sitä kautta toipuminen ja kuntoutuminen lähtevät käyntiin. Itselle hyvää tekeviin ratkaisuihin annetaan aikaa.
Koivuniemestä mahdollisuus kokeilla eri ongelmanratkaisuvaihtoehtoja (etsiä itselle sopivia ratkaisuja) on ratkaisukeskeisen menetelmän hyvä puoli. – Kolme askelta taakse ja yksi eteen on oikeastaan hyvä asia, sillä sehän on arvokas kokemus, siitä oppii aina. Nuoret oppivat näin myös luottamaan siihen, ettei ole maailman loppu, jos tuleekin takapakkia. Aina on olemassa uusi tie ja mahdollisuus.
Käskyt pannassa
Nuorten kurssien aluksi mietitään jokaisen osallistujan kohdalla heidän omia tavoitteitaan. Ne voivat olla monenlaisia: opiskelupaikan tai alan löytäminen tai vaikkapa vieraille puhuminen, kuten erään, monta vuotta muille kuin perheenjäsenille vaienneen nuoren tapauksessa.
Olivatpa
tavoitteet sitten mitä tahansa, kurssin ohjaajat välttävät puolesta
tekemistä ja käskemistä. He eivät neuvo suoraan, vaan ovat tukena ja
auttavat tarvittaessa, toimivat konsultteina. Se saakin aikaan sen,
etteivät nuoret enää odota, että joku muu määrää, mitä tehdä. He oppivat
hoitamaan omia asioitaan ja kuntoutuminen käynnistyy.
Nuoret reagoivat ratkaisukeskeiseenlähestymistapaan eri tavoin. Monelle määräysten puuttuminen on uutta. Koivuniemi kertoo, että joskus nuoret ovat apaattisia, kun kukaan ei käskekään. Jotkut taas kiukustuvat. Silloin Koivuniemi hykertelee: prosessi on lähtenyt käyntiin. Kiukustumisen jälkeen seuraa usein sisuuntuminen, omaan elämään halutaan vaikuttaa. Nuoret huomaavat, että he ovat kykeneviä hoitamaan asioitaan ja itseluottamus sekä itsetuntemus vahvistuvat.
Ryhmästä voimaa
Ryhmätyöskentely on tärkeä osa nuorten kursseja. – Keskustelu ryhmässä on erittäin hedelmällistä. Esimerkiksi työhaastatteluja harjoitellaan pareittain. Ratkaisukeskeisyys tulee siinäkin hyvin esiin. Nuoret joutuvat luottamaan paitsi itseensä myös toiseen ja he huomaavat, että aina ei asiantuntija olekaan se, joka tekee kysymykset. Keskustelut videoidaan ja katsotaan yhdessä. Se auttaa huomaamaan, mitä ei olisi kannattanut tehdä tai sanoa ja mikä oli hyvää.
Koivuniemi ei mielellään käytä "miksi"-sanaa keskustellessaan kurssilasten kanssa. – Kun kysyy miksi, toiselle nousee helposti karvat pystyyn. Käytän mieluummin mitä ja miten -sanoja. Niihin vastatessaan joutuu enemmän perustelemaan. Minusta ratkaisukeskeinen menetelmä on myös sitä, että vaikka ei toisille joudu perustelemaan niin itselleen tekee valinnoissaan ja se on erittäin kasvattavaa. Ratkaisukeskeiseen menetelmään kuuluu oma kasvu ja rohkeus katsoa sisäistä minää.
Nuorten toiminnalliset kurssit kestävät pari kuukautta. Koivuniemi vakuuttaa, että sinä aikana ehtii tapahtua valtavasti. – Kurssin päättyessä jokaisessa on havaittavissa muutosta. Nuoret näkevät omat mahdollisuutensa vaikuttamiseen ja vahvistuvat päättämään omista asioistaan. He uskaltavat kyseenalaistaa. Suurimmalle osalle tämä on uusi asia. Muutos näkyy myös ryhmässä: yhteisen vastuun kantaminen näkyy kiusaamisen ja mollaamisen vähenemisenä.
Insp-toimitus / Riikka Vakkuri





