Kun
läheinen sairastuu psyykkisesti
Marjan
(nimi muutettu) mies sairastui skitsofreniaan neljä vuotta sitten.
Sairaus tuli yhtäkkiä, mutta jälkeenpäin tapahtunutta ajatellessaan
Marja on huomannut, että oireita oli jo ennen kuin niitä osattiin
yhdistää sairauteen. Miehellä oli harhoja: hän ajatteli, että naapurit
kuulevat mitä hän vaimonsa kanssa puhuu ja epäili, että hänen autollensa
tehdään ilkivaltaa. Kun mies muuttui yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin
mitä oli ollut, Marja ymmärsi, että nyt tarvitaan ulkopuolista apua.
Mies vietiin ensin terveyskeskukseen ja sieltä psykiatriselle osastolle.
Kuuden viikon jälkeen mies palasi kotiin. Tilanne oli vielä sekava,
eikä Marja itsekään vielä oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
-
Oli surullinen olo. Sitä mietti, miksi tässä nyt näin piti käydä, Marja
kertoo tuntemuksistaan sairauden alkuvaiheessa. Samalla tuli kuitenkin
sisukkuus. - Sitä kävi kaksisataaprosenttisesti, täytyi pitää kotia
yllä, pienten lasten äiti toteaa.
"Sairaus siinä missä muutkin"
Marja
arvelee, että aluksi hän oli shokissa, eikä oikein ymmärtänyt asiaa.
Kun hän sai tietoa sairaudesta enemmän, tulivat myös pettymyksen ja
katkeruuden tunteet. Häpeää hän ei kuitenkaan miehensä sairaudesta ole
tuntenut. - Olen ajatellut, että se on sairaus siinä kuin muutkin. Marja
tietää kuitenkin, että ihmisillä on kovia ennakkoluuloja skitsofreniaa
kohtaan.
Sukulaiset ovat olleet heidän tukenaan, mutta ystävät
kaikkosivat. - Säikähtivät, arvelee Marja. Hoitohenkilökunnalta
saamaansa tukeen hän on ollut tyytyväinen. Apua tarjottiin silloinkin,
kun hän ei sitä osannut itse pyytää. Hän löysi myös Omaiset
mielenterveystyön tukena -yhdistyksen, jonka omaisten ryhmät hän on
kokenut todella hyviksi. Monet ryhmässä mukana kuitenkin olevat elävät
erillään sairastuneesta ja Marja kaipaakin tukea niiltä, joilla on
samanlainen elämäntilanne kuin hänellä.
Mikä häntä sitten auttaa
jaksamaan? - Rakkaus on kaikkein suurin voimavara ja lapsista tietenkin
saa voimaa. Ei ihmistä voi hylätä sairauden takia, Marja toteaa.
Kynnys hakea apua korkea
- Kun
perheessä joku sairastuu psyykkisesti, sitä ei ensin hyväksytä.
Ihmisillä on aika kovia asenteita psyykkisesti sairastuneita kohtaan.
Monelle omaiselle, sairautta tuntemattomalle, tulee sellainen olo, että
kirves on heitetty kaivoon, että enää sairastunut ei pysty elämään
normaalia elämää, Hyvän mielen talo ry:n Pohjois-Suomen omaistoiminnan
aluesihteeri Ulla Henriksson kertoo omaisten ensireaktioista ja
tuntemuksista.
Kynnys hakea apua on monelle korkea. - Jos
läheinen voi huonosti, omaiselle voi tulla tarve olla kahta
voimakkaampi. Sinnitellään eteenpäin.
Apua haetaan yleensä siinä
vaiheessa, kun omat voimat loppuvat. Väsymys voi olla hyvinkin
voimakasta ja johtaa masentumiseen. - Harvoin muistetaan kysyä
omaiselta, miten sinä jaksat. Hoitohenkilökuntakaan ei usein kysy
omaisen jaksamista, koska heillä ei ole resursseja vastata omaisten
hätään ja uupumukseen.
Siinä vaiheessa, kun omainen sairastuu,
monet toivovat, että se on vain väliaikaista. Yhdistykseen mukaan meno
voi herättää kysymyksen hyväksyykö ja tunnustaako, että perheessä on
psyykkisesti sairas. Henrikssonista omaisten ja sairastuneiden tulisi
rikkoa häpeän ja tabun muuri. Hän arvelee, että suhtautuminen
mielenterveyden ongelmiin on jo muuttunut, kun monet julkisuuden
henkilöt, muun muassa Tapani Kansa, Neil Hardwick ja Tellervo Koivisto,
ovat kertoneet omasta masennuksestaan.
Ennakkoluuloja on
kuitenkin edelleen. - Ei tiedetä, että esimerkiksi skitsofreniastakin
voi parantua, Henriksson toteaa. Ehkä jotain asenteista kertoo myös se,
että psyykkisesti sairastuneiden omaisista vain muutama prosentti on
liittynyt heidän omiin yhdistyksiinsä ja omaisryhmiin,
mielenterveyspotilaista puolestaan kymmenesosa.
Lupa väsyä
Monelle
omaisryhmät ovat olleet avuksi. Niissä pääsee puhumaan kipeistä
kokemuksista, joista ei ehkä ole voinut puhua kenellekään muulle. -
Pystyy peilaamaan elämää muiden kanssa ja löytää kenties uusia keinoja
selviytyä vaikeista tilanteista. Omaisryhmät perustuvat vertaistukeen -
tulee tunne, että toisilta vertaisiltaan saa ja voi itsekin antaa.
Henriksson
painottaa sitä, että omaisilla on oikeus tukeen jo ennen omaa
sairastumistaan. - Väsymyksestä tunnetaan usein hurjaa syyllisyyttä. Ei
tarvitse olla vahva selviytyjä. Itsellekin on annettava lupa väsyä ja
voida huonosti.
Yhteystietoja
Omaiset
mielenterveystyön tukena on yhdistys mielenterveyden häiriöitä
kokeneiden läheisille. Yhdistys järjestää monilla paikkakunnilla
erilaisia omaisryhmiä, kuntoutumiskursseja, asiantuntijaluentoja ym.
Myös paikalliset mielenterveysyhditykset järjestävät toimintaa.
Omaiset
mielenterveystyön tukena keskusliitto ry
http://omaisten.org/
Insp-toimitus / Riikka Vakkuri