Töihin
uupumuksen jälkeen
Työuupumuksen
jälkeen olisi tärkeä ajoittaa työhönpaluu oikein. Useat haluavat
tervehtyä mahdollisimman nopeasti. Monesti tehdään se virhe, että
palataan töihin liian aikaisin. Voimat eivät ole vielä palautuneet ja
edessä on uusi sairastuminen. Toipuminen alkaa oman asenteen ja
elämäntavan muutoksella, mihin tarvitaan usein tukea esimerkiksi
terapiasta.
Kärsivällisyyttä
toipumisessa
Työssäkäyvistä
suomalaisista yli puolet on kokenut jonkinasteista uupumusta.
Uupumuksen jäljiltä työhönpalaajia on siis paljon. Tärkeää uupumuksesta
toivuttaessa on antaa itselle tarpeeksi aikaa, kuulostella itseään.
Olisi syytä olla tarpeeksi kärsivällinen, sillä onhan keskimääräinen
sairasloma-aika työuupumuksessa noin kolme ja puoli kuukautta.
Ristiriitaiset tunteet, kuten toiveet ja pelot nousevat usein mieleen.
Yksilöllinen
kalenteri
Työhönpaluun
ajankohtaa tuskin kukaan voi tarkkaan määritellä. Se löytyykin usein
yrittämisen ja kokeilun kautta. Jokaisella on oma yksilöllinen
kalenterinsa. Myös omia vaatimuksiaan kannattaisi punnita. Muutoksesta
kertoo Sirkku, työuupumuksen kokenut 29 -vuotias suunnittelija:
"Työuupumus
oli rankka mutta havahduttava kokemus, sillä sairasloman aikana aloin
haluta muutosta elämääni. Päätin vähentää radikaalisti työntekoa ja
mietin tulevaisuutta...Työpaikallani pidetään tärkeänä töitten tekemistä
normaalina työaikana, työpaikalle ei jäädä roikkumaan. Se on myös
minulle nykyisin hyvin tärkeää."
Sirkun kokeman työuupumuksen
jälkeen hänen tavoitteensa paitsi työhön myös muuhun elämään muuttuivat.
"Halusin
tavalliseksi työntekijäksi. Asetin myös henkilökohtaiseen elämääni
liittyviä muutostavoitteita...Itseäni ajatellen väitän, ettei burn out
tule kuitenkaan pelkästä työstä, vaan sitä ruokkii muukin elämäntilanne:
ihminen pakenee asioitaan jatkuvaan työhön ja siihen voi liittyä myös
täydellisyyden tavoittelua."
Vahvuutta
terapiasta
Uupumisesta
selviytynyt opettaja Anna sai vältettyä lopullisen loppuunpalamisen
terapian avulla. Ratkaisevaa hänelle oli myös terapian tuoma
asennemuutos: työtaakkaa voi itse säädellä.
"Minut oli ohjattu
ASLAK-kuntoutuksesta (ryhmämuotoista kuntoutusta tavoitteena työkyvyn
säilyttäminen ja parantaminen lääkinnällisen ja ammatillisen
kuntoutusprosesssin avulla) terapiaan ,koska 'uupuu yhä uudelleen ellei
asenne työhön muutu'. En odottanut terapialta mitään. Surullisesti minua
huvitti koko 'ellei asenne työhön muutu'. Mitä hyötyä olisi muuttaa
asennetta, jos työmäärä ei kuitenkaan vähenisi ajattelin."
Terapian
aikana Annan työmäärä väheni hiukan ja samalla tunne siitä, että oli
itse pystynyt vaikuttamaan seikkaan. Omien ajatusten selvittäminen
terapeutille, toiselle ihmiselle, oli myös ensiarvoisen tärkeää.
Vastahakoisuudesta huolimatta muutos oli tapahtunut:
"Uskon, että
terapialla on suuri merkitys, samoin sillä, että olin viime keväänä
vakavasti sairas. Muutos ei kuitenkaan tapahtunut silloin.
Todennäköisesti se tuli pikkuhiljaa, mutta tajusin vain yhtäkkiä: päätin
olla onnellinen. Ilman terapiaa olisin luultavasti hyvin nopeasti
romahtanut kokonaan ja joutunut pitkälle sairaslomalle...Varmasti tulee
takaiskuja, mutta olen ihan rauhallinen niiden suhteen...Työtä on
paljon, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin minusta on mukava tehdä työtä.
Tietysti toivon, että työtä ei olisi niin paljon, mutta enköhän minä
tämän sentään jaksa."
Sirkun
kertomus on julkaistu Jatta Soinin toimittamana artikkelissa
Työhönpaluu. Oikea ajoitus on tärkeää. Mielenterveys 4/2000.
Päivin
kertomus on julkaistu kokonaisuudessaan Antti Mattilan toimittamassa
kirjassa Voimavarat, ratkaisut ja tarinat. Kuntoutussäätiö 1998 Sirpa
Heikkolan artikkelissa Uupumisesta uusiutumiseen ja kasvuun.
Insp-toimitus
/ Ilkka Kangas
